Varjopolku

Isä en uskalla eteenpäin
Tie on välillä niin pimeä

Varjoineen

Elämäsi varjoja
Toisten varjoja
heidän elämästään

Miksi katsot vain niitä
Älä pelkää – älä pelkää

Elämää

Kiitos Isä
Poistit pelkoni
Uskallan luottaa nytkin

Silti

Kultahampaita

Uusi mersu

Talo järven rannalla

Rahaa vaikka jaettavaksi

Ikuinen terveys

Iloa ja tanssia

Niitä lupasit - näin sanoivat

Jäin odottamaan

 

Pienen lapsenlapseni hymy

Ensimmäiset hampaat – kullan hampaat

Ystävällinen huoltomies autokorjaamolla

Kotoisa majapaikka -

Laukussa yöpuku ja hammasharja

Ruokaa ja vaatteet tänäänkin

Ystävä sairasvuoteeni vierellä

Syvä kiitollisuus sydämessä

- kaikesta

 

En saanut mitä he lupasivat

Sain enemmän

Löysin Sinut - löysin lupauksen

Kärsineen rakastavan ylösnousseen Ristiinnaulitun

Parantavan Yashuani - Jeesuksen Kristuksen

Minun tähteni runnellun

Sinun tähtesi runnellun

 

Kaikki muu onkin turhaa

Sinun lupauksesi ei muutu

Armo kestää ja kantaa

Lupaukset on sittenkin totta

 

Puhu minulle Sanasi kautta

Totuutta -

Vain se on pysyvää ja kestävää

Iankaikkisuuteen saakka

Olen elämässäni ja palvelussani paljon saanut miettiä ja kohdata "nisunjyvän" tietä. Meillä on yllättäen niin paljon turvaverkostoja, varasuunnitelmia, tukevia ihmissuhteita, varallisuutta, terveyttä, ystäviä, työpaikka ym ym. Ne kaikki ovat hyviä asioita ja laskut pitäisi hoitaa ajallaan ja muutenkin kaikki mitä kuuluu. Tänäänkin oli joillakin viimeinen päivä ilmoittaa verottajalle muutokset veroilmoitukseen. Tärkeää. Antaa se verottajalle, mikä sille kuuluu, maksaa laskut ajallaan - Mutta entäs sitten kun kaikki tai suurin osa meidän ajattelemasta tuesta viedään? Luotetaanko me silloinkin? Syytetäänkö me itseämme, toisiamme tai Jumalaa?

Luotetaanko me silloinkin kun emme itse näe omaa palvelumme hedelmää. Haluaisimme niin, että Jumala toimii. Haluammeko seurata Herraamme silloinkin kun kaikki ei ole meille mieleen emmekä saa ainoastaan hyviä päiviä? Kysymme usein näkemättä hedelmäämme oletko Sinä Jumala käyttänyt minua ollenkaan? Olisi niin hienoa nähdä mitä Jumala tekee ja missä hän on käyttänyt, mutta uskon että suurin osa on meiltä kaikilta piilossa. Sehän on hänen asiansa mihin tarvitsee. Sitä on uskollisuus palvella. Entä jos suurin elämämme vaikeutemme onkin suurin siunaus meidän palvelutyössä - meitä seulotaan vielä vaikeampian aikoja - tulevaa varten.

Ruut oli uskollinen anopilleen. Keräsi "toisten tähteitä". Mieti miltähän hänestä tuntui kun toiset puivat suuriä lyhteitä porukalla ja hän kulki enemmän maahan päin kumartuen noukkimassa maahan pudonneita tähteitä? Näkikö hän itse olevansa suuressa Jumalan tehtävässä. Ruutkin oli vain ihminen! Ei hän varmaankaan ymmärtänyt olevansa Jeesuksen esiäiti tai olevansa Raamatun lehdillä tänään luettavana meillekin rohkaisuksi. Hänen kertomus siellä oli yksi punainen lanka kirkastamaan Kristusta. Ei hänelle sanottu varmaankaan, että olet kirjassa, jota levitetään ympäri maailmaa! Hänhän olisi käynyt katselemaan asoita aivan toisella tavalla - odottanut varmaan sitä suurta kirjaa hänestä, tai pyörittäen päätään ja silmiään hymähtäen - mihin kirjaan?! Nöyrän palvelijan uskollisus palkittiin.

Joosef teki vangittuna ollessaan valtavaa Jumalan työtä että se mitä Jumala oli suunnitellut jo kauan ennen sitä voisi toteutua. En usko, että kaivossa ollessaan kateellisten veljien sinne laittaessa hän kovasti kiitteli ja ylisti. Saattoi olla järkyttävää tuskaa. Ei voinut tuntua hyvälle kun haluten elää puhtaasti joutuikin valheen kohteeksi ja vangituksi. Joku häntä kuitenkin kantoi, joka ei näkyvästi ollut paikalla. Kun Job riisuttiin, ei hän varmaan voinut ymmärtää ja nähdä että minäkin tänä aamuna sain lohdutusta ja rohkaisua hänen elämästään joka on kirjoitettu Raamattuun. Ei hän ymmärtänyt miksi Jumala salli vaikeudet ennenkuin koko siemenen kuoleman tie oli käyty loppuun saakka. Saattoipa ihmisenä olla monenlaisia kysymyksiä?? Nöyrtyä suostumaan kun Jumala koskeekin riisuvalla kädellä. Hänenkin tarina vahvistaa uskoa jumalaan vielä tänäänkin. Käsittämätön on Jumalan työ meille ihmisille! Ihmisten kautta joita hän käytti tavallaan..!!

Teenkö minä palvelutyötä itseäni varten, ihmisille vai Jumalalle? Sitä matkan varrella on varmasti meiltä monelta Jumalakin kysellyt. Sitä hän kyselee palvelijoiltaan jotka saavat olla hänen käytössä hänen tavallaan ja ajallaan. Jos joku sanoo, että "siemenen kuoleman tie" on helppoa hän ei todennäköisesti ole rehellinen. Tarvitaan niitä, jotka ovat suostuneet, saaneet, käyneet saman tien ja osaavat rohkaista. Tarvitaan kylväjältäkin uskoa kasvuun kun kevät- tai syksypellot on kylvetty. Ei hän niitä pengo katselemassa miten ne siellä kasvavat. On luotettava kylvetty siemen johonkin suurempaan kuin omiin taitoihin tai edes säähänkään.

Emme voi kulkea matkaa tai viedä ihmistä edemmäksi kuin itse olemme kulkeneet. Jos Sinä olet kulkenut kauas - voit viedä kauas ja hakea kaukaa. Jos sinä olet sukeltanut syvälle - voit sukeltaa syvälle auttamaan ja olla ensikertalaisen sukeltajan vierellä. Jos sinä olet kulkenut pimeässä ja saanut nähdä Kristuksen valon - näet sinä pimeydessä olevat pelkäämättä ja uskot, ettei sellaista pimeyttä ole mihin Kristus ei näkisi tai pystyisi auttamaan. Jos sinun elämässäsi on ollut vaikeuksia - voit paremmin ymmärtää niitä jotka vaikeuksissa ovat.

Jos sinä olet astunut väärään junaan ja matkustanut väsyksiin asti toisten tahdosta - voit rohkaista sitä joka kipuilee silloin kun on jäätävä asemalle, odotettava oikeaa junaa ja uskallettava mennä uusille raiteille ja uuteen kohteeseen tuntematta kohdetta tarkkaan tai ehkä ketään vaunussa istuvaa. Jos sinulta on viety kaikki, olet saattanut löytää juuri olennaisen jota voi jakaa. Jos sinä itket - voit ymmärtää paremmin itkevää. Jos sinä tunnet iloa - voit sinä iloita iloitsevien kanssa ja kertoa ettei siitä tarvitse edes tuntea syyllisyyttä :) Jos sinä olet erehtynyt ja saanut nähdä Jeesuksen rakkauden ristillä - saat olla kertomassa siitä sanomasta syyttämättä muita. Jos olet kohdannut rakkauden - voit rakastaa. Sinun yksikään vaihe elämässäsi ei ole turha - Jumalan käsissä. Me tai meidän elämäntarinamme ei pääse enää Raamatun lehdille - Olemme jo siinä...

Ethän missään tilanteessa vaivu epätoivoon. Jer.29:11-14

Kol.3:23. Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, 24. tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta.

Joh.12:24. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. 25. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. 26. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.

Tunnustus:

Sain kutsun sairaanhoitajan työstä 2002 evankelistan työhön. Olin saanut rakastua Jeesukseen kun olin saanut apuni Häneltä. Ymmärsin pelastuksen ja taivaan merkityksen. Olin niin kiitollinen siitä, että halusin sen kertoa kaikille. Elämä kuljetti kuitenkin erämaahan, jossa tuntui ettei kukaan halunnut nähdäkään enää Jeesukseen rakastunutta ihmistä. Monet eivät enää halunneet pyytää siitä edes kertomaan. Ihmettelin ja itkin.. Ajattelin, että miksi näin?!

Sitten tapahtui elämässäni jotain aivan mullistavaa. Haluan sen Sinulle nyt kertoa :) Olen tutustunut erääseen mieheen, josta paljon kuulin jo kauan sitten. En kuitenkaan tuntenut häntä oikeastaan ollenkaan. Hän on myös palvelijana ilosanoman kertoja ja hänen palvelutehtävänsä kautta monet parantuvat, vapautuvat ja saavat todella avun. Hänen kauttaan monet löytävät pelastuksen. Hän on tunnettu meille monelle ja on tänäänkin merkittävällä paikalla palvelutehtävässä. Hän on aivan upea sielunhoitaja ja myös uskollinen esirukoilija.

En kuitenkaan ollut kuullut hänen evenkelioimis-matkoistaan häneltä itseltään, vaan monien muiden kautta. Tutustuttuamme paremmin sain kuulla miten asiat oikeasti olivat. Hän auttoi paljon ihmisiä, piti hyviä saarnoja, hänestä pidettiin paljon - monia jopa vapautui erilaisista kahleista. En ollut kuullut hänen yhteyksistään seurakuntiin ja eri yhteisöihin. En ollut kuullut miten hän tuli työkavereiden kanssa toimeen. En tiennyt, että hän oli todella kiusattu, rakastettu ja vihattukin monissa tilanteissa. En tiennyt miten hän oli kokenut palvelutehtävänsä siunauksen. Tajusin, että vaikka hän oli minulle tuttu en ollut tuntenut oikeastaan lainkaan häntä.

Tunnustan: Rakastuin tuohon mieheen syvästi!! :) Hän ei enää ole minulle vain kaveri. Hän on paljon enemmän. Pyysin häneltä itkien anteeksi kun en ymmärtänyt hänen kipujaan kaiken keskellä. Hän jäi niin yksin. Hänen kaikkein rakkainsakin hylkäsi hänet, silloin kun hän eniten olisi tarvinnut apua. Luulin että hän oli niin rakastettu palvelija. Nyt tutustuttuani häneen paremmin tajusin miten syvästi vihattukin hän oli. Niin hylätty. Ystävätkin hylkäsivät hänet. Miten niin rakastetusta miehestä voi tulla niin vihattu. Miksi hän ei kertonut sitä minulle aiemmin. Olin järkyttynyt kun en ollut tajunnut sitä.

Olimme olleet kavereita jo melkein 20-vuotta enkä ollut yhtään elänyt hänen tuskaansa, vaikka jotainhan olin siitäkin kuullut. Olin kuullut myös, että hän ei osannut heittää "kuusnollaa" takaisin, vaan hiljaa vaikeni. Ihmettelin miksi hän ei lyönyt takaisin. Outo tyyppi! Jotkut jopa nauroivat hänelle. Nyt ymmärrän senkin miksi hän vaikeni kun tutustuin häneen paremmin. Ei ole ketään miestä maailmassa, joka olisi niin kunnioitettava, ihmeellinen, rakastettava - kaikkea mitä hyvää vain voi olla. Hänessä on jotakin, joka todella kiinnostaa minua. Häneen haluan sitoutua loppuelämäkseni ja sanoinkin hänelle - Tahdon :)

Nyt ymmärrän. Olen tavannut elämäni miehen! :) Vaikka tiesin hänet, en tuntenut kuitenkaan niinkuin nyt. En tuntenut ennenkuin olin tutustunut tarkemmin hänen palvelutehtäväänsä ja elänyt matkaa hänen elämästään. Hän oli kovasti kiinnostunut minusta, mutta en oikein uskaltanut lähemmin lähteä hänen kanssaan keikoile. Nyt meillä on upea työyhteys. Nyt me ollaan yhdessä käyty evankelioimis matkoilla. Olen tutustunut elämäni mieheen ja samalla työtoveriin.

Tutustuin häneen kaiken järisyttävällä ja uudeksi tekevällä rakkaudella
- kun näin hänet ristillä
- minunkin takiani

- Sinunkin

Hänestä nyt kerron kaikille! Saat arvata kuka Hän ON ? ;)

Minun rakkaani - Sinuakin rakastaa

 "Jos..."

On useinkin helppo antaa toisille anteeksi - verrattuna itselle.. On helppo rohkaista toista - verrattuna siihen että ottaa kiitosta tai rohkaisua vastaan itse. On helppo nähdä toisessa hyvää ja kaunista - verrattuna siihen, että näkisi itsensä niinkuin toiset tai Jumala näkee.. Sanoilla on todella suuri merkitys - myös mitä sanomme itsellemme! Tänään voimme sanoa - Minua rakastetaan tänään tällaisena - Minussa on keskeneräisyyttä, rikkinäisyyttä, erehdynkin, teen virheitäkin - Silti olen riittävä - en tarvitsekaan olla täydellinen.

Sinulle ystävä tänään. AnsaitsematonRakkausMeidänOsaksemme. Itsekehu ja itserakkaus on eri asia kuin että hyväksyy itsensä sellaisenaan. Virheineenkin. Niinhän me kaikki ollaan :) Onko itsetunto vain kaiken hyvän asian tiedostamista. eikö hyvä itsetunto tarkoita, että tietää kuka on, mistä on tullut, ehkä mihin on menossa. Ja että tiedostan itseni oikein ja hyväksyn sen niin. Tiedän, että teen joskus väärin mutta aina oikeita väärin tekemisiäni voin pyytää anteeksi. Tiedän, että minussa on jotain muhkuraa, kuhmuraa, halkeemaakin, - joko valajan käsissä tulleita tai elämän murjomia tai muokkaamia. Ehkä astiasta on tullut särkynyt monien elämän kolareiden takia. Ehkä Sinusta tuntuu joltakin joka ei edes ole totta? Milloin olet sanonut itsellesi, että riität, olet arvokas, rakas, tärkeä ja kelvollinen kaikkeen mitä Sinulle juuri on tarkoitettu. Sinä voit sanoa sen tänään - vaikka se oliskin vaikeaa...