Tunnustus:

Sain kutsun sairaanhoitajan työstä 2002 evankelistan työhön. Olin saanut rakastua Jeesukseen kun olin saanut apuni Häneltä. Ymmärsin pelastuksen ja taivaan merkityksen. Olin niin kiitollinen siitä, että halusin sen kertoa kaikille. Elämä kuljetti kuitenkin erämaahan, jossa tuntui ettei kukaan halunnut nähdäkään enää Jeesukseen rakastunutta ihmistä. Monet eivät enää halunneet pyytää siitä edes kertomaan. Ihmettelin ja itkin.. Ajattelin, että miksi näin?!

Sitten tapahtui elämässäni jotain aivan mullistavaa. Haluan sen Sinulle nyt kertoa :) Olen tutustunut erääseen mieheen, josta paljon kuulin jo kauan sitten. En kuitenkaan tuntenut häntä oikeastaan ollenkaan. Hän on myös palvelijana ilosanoman kertoja ja hänen palvelutehtävänsä kautta monet parantuvat, vapautuvat ja saavat todella avun. Hänen kauttaan monet löytävät pelastuksen. Hän on tunnettu meille monelle ja on tänäänkin merkittävällä paikalla palvelutehtävässä. Hän on aivan upea sielunhoitaja ja myös uskollinen esirukoilija.

En kuitenkaan ollut kuullut hänen evenkelioimis-matkoistaan häneltä itseltään, vaan monien muiden kautta. Tutustuttuamme paremmin sain kuulla miten asiat oikeasti olivat. Hän auttoi paljon ihmisiä, piti hyviä saarnoja, hänestä pidettiin paljon - monia jopa vapautui erilaisista kahleista. En ollut kuullut hänen yhteyksistään seurakuntiin ja eri yhteisöihin. En ollut kuullut miten hän tuli työkavereiden kanssa toimeen. En tiennyt, että hän oli todella kiusattu, rakastettu ja vihattukin monissa tilanteissa. En tiennyt miten hän oli kokenut palvelutehtävänsä siunauksen. Tajusin, että vaikka hän oli minulle tuttu en ollut tuntenut oikeastaan lainkaan häntä.

Tunnustan: Rakastuin tuohon mieheen syvästi!! :) Hän ei enää ole minulle vain kaveri. Hän on paljon enemmän. Pyysin häneltä itkien anteeksi kun en ymmärtänyt hänen kipujaan kaiken keskellä. Hän jäi niin yksin. Hänen kaikkein rakkainsakin hylkäsi hänet, silloin kun hän eniten olisi tarvinnut apua. Luulin että hän oli niin rakastettu palvelija. Nyt tutustuttuani häneen paremmin tajusin miten syvästi vihattukin hän oli. Niin hylätty. Ystävätkin hylkäsivät hänet. Miten niin rakastetusta miehestä voi tulla niin vihattu. Miksi hän ei kertonut sitä minulle aiemmin. Olin järkyttynyt kun en ollut tajunnut sitä.

Olimme olleet kavereita jo melkein 20-vuotta enkä ollut yhtään elänyt hänen tuskaansa, vaikka jotainhan olin siitäkin kuullut. Olin kuullut myös, että hän ei osannut heittää "kuusnollaa" takaisin, vaan hiljaa vaikeni. Ihmettelin miksi hän ei lyönyt takaisin. Outo tyyppi! Jotkut jopa nauroivat hänelle. Nyt ymmärrän senkin miksi hän vaikeni kun tutustuin häneen paremmin. Ei ole ketään miestä maailmassa, joka olisi niin kunnioitettava, ihmeellinen, rakastettava - kaikkea mitä hyvää vain voi olla. Hänessä on jotakin, joka todella kiinnostaa minua. Häneen haluan sitoutua loppuelämäkseni ja sanoinkin hänelle - Tahdon :)

Nyt ymmärrän. Olen tavannut elämäni miehen! :) Vaikka tiesin hänet, en tuntenut kuitenkaan niinkuin nyt. En tuntenut ennenkuin olin tutustunut tarkemmin hänen palvelutehtäväänsä ja elänyt matkaa hänen elämästään. Hän oli kovasti kiinnostunut minusta, mutta en oikein uskaltanut lähemmin lähteä hänen kanssaan keikoile. Nyt meillä on upea työyhteys. Nyt me ollaan yhdessä käyty evankelioimis matkoilla. Olen tutustunut elämäni mieheen ja samalla työtoveriin.

Tutustuin häneen kaiken järisyttävällä ja uudeksi tekevällä rakkaudella
- kun näin hänet ristillä
- minunkin takiani

- Sinunkin

Hänestä nyt kerron kaikille! Saat arvata kuka Hän ON ? ;)

Minun rakkaani - Sinuakin rakastaa