Viime sunnuntaina ajelin Kuopioon päin. Olin lomamatkalla sekä hakemassa tyttöäni Suonenjoelta. Varasin aikaa koko päivän ja pipahdin myös Tervonsalmessa. Rakas paikka monella tavalla. Monia kipuja ja monia iloja on saanut siellä käydä läpi. Leirikeskukset on aina olleet lähellä sydäntäni. Ajelen paljon, mutta yleensä työkeikkojeni takia. Oli vapauttavaa lähteä ajelemaan ettei ollut mitään vietävää. Sai olla vaan. Cd:ltä soi Uusi Viini levy; Ihanaa Hebrealaista musiikkia. Halusin rukoilla. Kävin läpi monia elämäni vaiheita ja kiitin kaikista hetkistä. Lauloin ja rukoilin satoja kilometrejä. Siunasin eri paikkakuntia ja nautin Jumalan luomistyön kauneudesta. Kuin luonto olisi laulanut kanssani.

Siinä rukoillessa ja laulaessa tuli mieleeni ajatus. Kun meillä on tiedossa häät, omat ainakin, valmistaudumme niihin kauan. Ehkä laihdutamme, liikumme, kaunistaudumme ja valmistaudumme hyvin monella tavalla. Odotamme rakkaan sulhasemme kohtaamista. Teemme kaikkemme, että olisimme mahdollisimman kauniita ja valmiita häihimme, kohtaamaan tärkeänä päivänä rakkaamme. Ihon hoitoa, rusketusta. Suunnittelua ja jännittävää odotusta. Miten paljon uhraamme aikaamme ja ajatustamme, että miellyttäisimme tulevaa miestämme. Uskon näin meillä ,monella naisella olevan. Miehistä en tiedä, miten he valmistautuvat, mutta niin monen naisen olen nähnyt ja itsekin kokenut toimivani näin.

Yhtäkkiä ajaessa tunsin olevani puhdas. Kuin häät tulossa. Tajusin olenko useinkaan valmistautunut tuleviin häihin Taivaan kodissa. Valmistautunut siihen kun Jeesus tulee hakemaan omiaan. Olenko valmis? Mietin miten monia asioita olen tehnyt väärin Jumalan ja ihmistenkin edessä. Vääryyttä, virheitä, syntiäkin. Joka pöivä, jos totta olen. Vaikka vääränä ajatuksena lähimmäisestä tai itsestäni. Kun me valmistaudutaan maallisiin häihin me puunataan ja pestään. Kampaamossa, kylvyssä, oikea ruokavalio ja ties mitä. Pinnallisesti näkyvään. Tajusin syvästi, miten erilaista on valmistaua taivaan hääjuhlaan. Sinne ei vesipesu eikä laihdutus eikä muutkaan temput auta. Kuitenkin miten paljon yksinkertaisempaa se on. Ei tarvitse mitään pinnallista puunausta. Ihanaa! Ilman hikilenkkiä, temppuja. Ja ulkonäkö; voi voi. Tässä ja tässä on liikaa kiloja ja ryppyjä, kelpaankohan. Ei tarvitse enää ajatella niin. Taivaan hääjuhliin saamme pesun ja kaunistautumisen Jeesuksen veren kautta. Se on jo tehty ristillä. Se voi tapahtua meille hetkessä. Lahjana. Liikakiloilla tai rypyillä tai millään muullakaan pinnallisella ei ole enää merkitystä. Sovinto Jumalan kanssa riittää. Rauha sydämessä. Sisäisesti valmis.

Olenko rakastunut Jeesukseen niin paljon kuin valmistautuisin häihini? Mihin se ensirakkaus on kadonnut, mitä oli silloin kun löysin Jeesuksen elämääni? Se oli vielä parempaa kuin suurinkaan rakastuminen. Uskon, että Jumala  vain odottaa ja mustasukkaisesti halajaa meitä lähelleen. Jeesuksen kautta. Ajaessa sanoin ääneen; "Haluan niihin häihin. Puhdista minut. Anna anteeksi kaikki minun töppäilyni ja syntini itseäni ja toisia vastaan." Miten valmis olin siinä hetkessä vaikka lähtemään. Tuntui, ettei mikään enää pidättänyt. Vaikka kokemuksia ei pidäkään hakea, mutta sain siinä kokemuksen siitä, että kun Jeesus tulee meitä hakemaan haluan olla puhdistautunut kuin morsian, joka innolla odottaa häitään, sulhasen näkemistä. Sain kokemuksen siitä, kun mikään maallinen ei enää sido. Ei edes liikakilot tai iän tuomat rypyt. Vapauteen Kristus meidät vapautti. Hääjuhliin valmistautumaan.