"Mitä Sinulle toivoisin, mitä Sinulle tahtoisin.
Että juuresi löytäisi vettä ja oksasi kylpisi valossa.
Että eläsisit lähellä taivasta ja vahvasti juuret maassa.
Että se mikä Sinussa on puutetta saisi kasvaa taivaan valossa.
Kasvaa vihreän niityn laidalla, kasvupaikalla parhaalla.
Että sekin mikä Sinussa on muhkuraista ja keskeneräistä, pahkuraista
löytäis suojan Jumalan armossa.
Sitä Sinulle toivoisin, Sinä ystävä kallehin.
Sitä Sinulle tahtoisin"
Että juuresi löytäisi vettä ja oksasi kylpisi valossa.
Että eläsisit lähellä taivasta ja vahvasti juuret maassa.
Että se mikä Sinussa on puutetta saisi kasvaa taivaan valossa.
Kasvaa vihreän niityn laidalla, kasvupaikalla parhaalla.
Että sekin mikä Sinussa on muhkuraista ja keskeneräistä, pahkuraista
löytäis suojan Jumalan armossa.
Sitä Sinulle toivoisin, Sinä ystävä kallehin.
Sitä Sinulle tahtoisin"
Luin illalla vanhoja lähettäjäkirjeitä. Tämä laulu Jörk Zinkin runosta laulettiin naistenpäivillä Torniossa meille eri elämäntilanteissa oleville naisille. Muistan, miten sanat oman keskeneräisyyden ja muhkuraisuuden ja rikkinäisyyden keskellä lohdutti. Silloin emme tienneet Sataman Valon työstä mitään. Ehkä Jumala tiesi jo silloin.
Muutama päivä on ollut kesätaukoa. Kuin olisi vihreällä niityllä lepäämässä. Vetten äärellä virvottumassa. Ehkä kasvamassa ja valmistumassa uuteen. Tulevaa syksyä varten lepäämässä. Ps.23 Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Keskeneräisenäkin saamme levätä Jumalan armon suojassa. Ei puutu muhkuroita, pahkuroita, kasvun tarvetta, iloa ja valoakaan.
Miten usein haluamme kivutonta elämää. Menestystä. Kuitenkin suurin menestys on siinä ajatuksessa: Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu, niinkuin psalmin kirjoittaja sanoo. Kaiken keskellä voimme levätä luottamuksessa ja vain olla Jumalan armon varassa. Kun elämä on murjonut, sisin huutaa niin kovasti, että hiljaisuudessa huuto on usein liian kovaa. Käymme helposti touhuamaan hiljentääksemme sisäisen huudon. Kuitenkin elämästä ei puutu mitään, mikä kuuluu elämään. Kipua ja kiitosta.
Mitä Sinulle toivon? Sitä Sinulle toivon: Että tietäisit olevasi rakas Jumalalle. Sellaisenaan. Että saisit levätä Jumalan rakkauden varassa keskellä elämäsi kysymyksiä. Luottaen, että on Jumala, joka on suurempi kuin elämäsi keskeneräisyys.
Muutama päivä on ollut kesätaukoa. Kuin olisi vihreällä niityllä lepäämässä. Vetten äärellä virvottumassa. Ehkä kasvamassa ja valmistumassa uuteen. Tulevaa syksyä varten lepäämässä. Ps.23 Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Keskeneräisenäkin saamme levätä Jumalan armon suojassa. Ei puutu muhkuroita, pahkuroita, kasvun tarvetta, iloa ja valoakaan.
Miten usein haluamme kivutonta elämää. Menestystä. Kuitenkin suurin menestys on siinä ajatuksessa: Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu, niinkuin psalmin kirjoittaja sanoo. Kaiken keskellä voimme levätä luottamuksessa ja vain olla Jumalan armon varassa. Kun elämä on murjonut, sisin huutaa niin kovasti, että hiljaisuudessa huuto on usein liian kovaa. Käymme helposti touhuamaan hiljentääksemme sisäisen huudon. Kuitenkin elämästä ei puutu mitään, mikä kuuluu elämään. Kipua ja kiitosta.
Mitä Sinulle toivon? Sitä Sinulle toivon: Että tietäisit olevasi rakas Jumalalle. Sellaisenaan. Että saisit levätä Jumalan rakkauden varassa keskellä elämäsi kysymyksiä. Luottaen, että on Jumala, joka on suurempi kuin elämäsi keskeneräisyys.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.