Miten usein me toivotetaan siunausta toisillemme. Mitä syvimmillään sillä tarkoitamme olen usein miettinyt. Antti Lemmetyinen on kirjoittanut: "Siunaus on pahan, sairauden, kivun, kärsimyksen ja vääryyden vastavoima. Mitä enemmän on pahuutta, vääryyttä, sairautta, osattomuutta, sitä enemmän tarvitaan hyvyyttä. Kun läheinen on vakavasti sairas, kun lapsi jää auton alle, kun pommikoneet kylvävät kuolemaa tai kauppakeskuksessa räjähtää pommi, tuntuu kuin hyvyyttä ei olisi missään. Ei Jumalan siunausta eikä rakkautta. Mutta juuri silloin tarvitaan hyviä tekoja, lääkäreitä, ambulansseja, hoitajia, tukijoita, terapeutteja, lohduttajia, rukoilijoita, siis hyvyyden voimia pahan voimia vastaan. Siunaus on arjen töiksi muuttunutta hyvyyttä. Siunaus on elämän suuri salaisuus. Sen on moni autettu ja auttaja itse saanut kokea. Ihmisenä olemisen syvin mielekkyys on yhteydessä tähän. Olemme toisiamme varten, emme ensisijaisesti itseämme varten"

Miten usein etsimme enemmän siunauksia kuin siunauksen antajaa. Etsimme usein enemmän lahjoja kuin lahjan antajaa. Etsimme siunausta ja emme näe sitä vierellämme. Haemme joulun tunnelmaa emmekä joulun sanomaa. Etsimme rahaa, tavaraa tai aineellista vaikka siinä missä ei ole mitään saattaa löytyä enemmän kuin missään tavarassa. Etsimme itseämme vaikka Jumala on jo idusta suunnitellut kuka olemme ja mitä hän meille haluaa, millaiseksi hän on meidät suunnitellut. Pientä piirtoa myöten. Siunaanko lähimmäistä siksi, että saisin itse siunauksen vai siksi että toinen tulee siunatuksi. Mikä on motiivini elämässä.

Jumala on antanut meille hyvyyttään niin monella tavalla. Lahjojaan. Olen niin monesti huomannut, että kun jaan siitä hyvyydestä toisille saan tilalle uutta jaettavaa. Antaessaan saa. Laitetaan siunaus ja Jumalan hyvyys eteenpäin. Jaetaan lähimmäiselle siitä hyvästä mikä on meillekin kaikki vain lahjaa. 2Kor.1:3-5 Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisissa ahdistuksissa ovat. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta. Ollaan Hänen kirjeitään. Kristus meissä, kirkkauden toivo. Tänään lähden viemään aikuisen lapseni kavereiden luo. Haluan antaa hänelle aikaani.  Kiittää käytännön tasolla siitä lahjasta. Saan olla äiti. Tai ainakin opetella olemaan.