Joh.5:1- Kerrotaan miehestä Betesdan altaalla. Lammikon läheisyydessä makasi suuri joukko sairaita. Kaikki sairastivat parantumatonta sairautta. Raamattu kertoo miten sairaat odottivat veden liikuttamista. Silloin aina ensimmäinen joka ehti kuohuvaan veteen parani. Mies, joka oli sairastanut 38v. makasi vuodematolla katse altaalle. Ainut toivo, että paranisi. Miten monet kerrat tuo mies oli pettynyt. Itseensä, toisiinkin, elämäänsä? Toivoton olo, uskon niin. Apu tulikin yllättäen kävellen miehen luo. Ei kuohuvasta vedestä johon miehen katse ja ajatuksetkin varmaan oli suunnattu. Jeesus tiesi, miten kauan mies oli sairastanut ja kysyi. "Tahdotko tulla terveeksi?"

Aikamoinen kysymys mieheltä, jonka toivo oli ollut lammikossa vuosikausia. Monien pettymysten jälkeen ehkä hämmästyttävä kysymys. Ehkä mies oli luopunut toivostakin. Hän oli niin sairas, ettei jaksanut altaalle. Aina joku virkeämpi kerkesi ensin. Katsoiko hän edelleen altaalle? Todennäköisesti, koska hän vastasi; "Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua." Syvä yksinäisyys ja toivottomuus kuvastuu miehen sanoista. Ajatus, että vain altaalle meno kuohuvaan veteen parantaisi. Ei ole muuta keinoa tulla terveeksi. Katse oli edelleen altaan vedessä eikä todellisessa parantajassa.

Miten usein elämässämme on joku lammikko, allas. Asia, mihin ajatuksemme, katseemme ja joskus toivommekin laitamme. Ehkä se on joku puhuja. Tunnettu parantamisen lahjasta. Se voi olla joku asia; jos se järjestyy, niin sitten kaikki on hyvin. Miten usein kuitenkin petymme niinkuin tuo mies. Miten usein väsymme etsimään tai edes odottamaan. Olen toivoton tapaus! Tuossa Raamatun kertomuksessa apu tulee yllättävältä taholta. Ulkopuolelta lammikon. Sieltä mistä mies ei odottanut. Jeesus sanoi: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele." Mies tuli heti terveeksi. Otti vuoteensakin, missä oli varmasti väsyksiin asti maannut. Ei jättänyt edes vuodettaan muistoksi entisestä.

Miten usein me koemme olevamme niitä, jotka eivät ehdi ensimmäisenä. Syrjässä kaikesta. Väsyneitä jopa rukoilemaan. Tunne että on avun ulkopuolella. Kyllä Jumala toisille antaa apua ja hyviä asioita, muttei minulle, ajattelemme joskus. Apu meille ei kuitenkaan tule ihmiseltä, seurakunnalta, puhujalta. Niinkuin ei miehellekään altaasta. Apu meille tulee ristiinnaulitulta, ylösnousseelta Jeesukselta Kristukselta. Mikä on tämän päivän Betesdan allas? Parantumisen lähde. Mihin me kiinnittämme katseemme ja toivomme? Mistä saamme apumme?

Jeesus ilmestyy meille parantajana Sanansa kautta. Siitä Raamattu kertoo. Julistus ei seuraa ihmeitä ja merkkejä, vaan ihmeet ja merkit seuraa evankeliumin julistusta. Jumala sitoutuu Sanaansa. Otetaan se uskossa vastaan. Toivoton mies sai avun kohdattuaan Jeesuksen. Sinä ja minä voimme saada avun vaikka kotona Raamatun äärellä. Se on paras terapiakirjakin. Jeesus voi tulla luoksesi vaikka omalle sairasvuoteellesi. Hän on lähelläsi siellä  missä nyt olet. Hän ei tarvitse lammikkoja tai muitakaan temppuja tai välineitä. Tarvitsemme seurakunnan yhteyttä, vahvistusta, kotia, mutta seurakuntakaan ei paranna.

Jes.53: Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Kaikkein suurin ihme on kuitenkin se että Jeesuksen ristin työn kautta olemme pelastetut taivaan kotiin. Ikuisen elämän lahja on suurin ihme. Olemmepa sitten terveitä tai emme. Tärkeintä ei ole se missä elämän tilanteessa olet, vaan kenen kanssa olet. Jeesus rakastaa Sinua. Ota Hänet ja Hänen apunsa elämääsi vastaan. Jeesus antaa Sinulle ja minulle rauhan kaikissa elämän vaiheissa. Emme ole Hänelle toivottomia tapauksia. Mikä ihmiselle on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista niinkuin Betesdan altaalla kävi.