Vanhan ihanan äitini katse lasiensa takaa; "Ootko saanu, mitä oot rukoillu?" Tulin juuri äitini luota ja hän oli aivan kuin uutena innoissaan Raamatusta. Oli ollut vanhusten virkistyspäivillä. Isän vuodeosastolla olo antaa äidille aikaa enemmän; "Joka aamu luen ensin Raamattua. Vihollinen yrittää estellä; Syö nyt ensi, lue lehti ensi, tee sitä tai tätä!" Äiti tuumaa niin varmana; "Se on parasta ruokaa, millä päivän jaksaa. Aina ensin Raamatun Sana!"

He olivat tänään pysähtyneet Joh.15 äärellä, joka on minullekin hyvin rakas Raamatun paikka. "Opetit Pirkko tästä viinipuun vertauksesta 10.7.2007, olin kuuntelemassa, niin lukee Raamatun reunassa. Olen oikein alleviivannut tämän jakeen 7:Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Ootko saanu, mitä oot rukoillu?" Äitini katsoo tiukkaan silmiini. Pysähdyttävää. Mitä olen rukoillut? Olenko saanut, mitä olen pyytänyt. No en todellakaan aina elämäni aikana. Mitä pitempään on ollut Jumalan koulussa, sitä vähemmän tuntuu olevan pyyntöjä enää. On hyvä, etten kaikkiin pyyntöihini elämän varrella ole saanut vastausta. Joskus kun on tullut pyydettyä sitäkin, mikä ei ole ollut Jumalan tahto tai minulle hyväksi. Mitä olen viime aikoina rukoillut kysyn itseltäni; Oikeastaan en muuta kuin että vain Jumalan tahto kaikessa tapahtuu. Olenko edes pyytänyt mitään!

Jeesuksen sanat; Jos te pysytte minussa ja minun Sanani pysyvät teissä on ikäänkuin ehtona pyyntöihimme. Miten usein jätämme jakeen alkuosan huomiotta ja sanomme, että voimme pyytää mitä tahansa ja saamme sen. Tuntuuko joskus siltä, että mitä virheitä oikein on tehnyt kun ei ole saanut vastausta? Monen kipu! Turhaa syyllisyyttä. Jumala ei meitä syytä, vaikka rakkaudessaan joskus nuhteleekin. Aina Hän valmistaa myös ulospääsyn salliessaan kiusauksen. Hoitaa läsnäolollaan. Kuitenkin Sana on niin totta. Mitä lähempänä olemme Jeesusta Hänen Sanansa kautta, sitä enemmän pyydämme vain Hänen tahtonsa mukaisia asioita. Jumala näkee koko elämämme ja tietää varmasti paremmin kuin me itse, mikä meille on hyväksi. Tietää, mikä on oikea aika vastauksille. Kun olemme lähellä Jeesusta, lähellä Sanaa, emme pyydäkään Hänen tahtonsa vastaisesti. Jumala sitoutuu Sanaansa eikä toimi koskaan Sanaansa vastaan.

Äitini iloitsi ja muistutti siitä, miten pienissäkin asioissa Jumala on kuullut. Arjen keskellä. Taas jälleen niinkuin Hilja Aaltosen neuvo oli äidiltänikin. "Pyydä ihan pieniäkin asioita Jumalalta. Kyllä Hän kuulee. Kiitä jo!" Äidin ilo tarttuu ;) "Täällä kotona minä sitten ylistän mitä Herra on ja miten Hän vastaa!" Raamattu äidin edessä. Nenä siinä melkein kiinni ;) Joh 15 viinipuu. Selailee muitakin sivuja; "Kyllähän sinä Pirkko tiedät tämänkin kohdan" On ilo nähdä ihminen, joka on juurtunut Sanaan ja iloitsee siitä. Vanha äitini; iloinen mutta samalla vakaa. Raamatun Sanalla on ihmeellinen voima. Isäni, joka on täysin vuoteeseen hoidettava rauhoittuu kun äitini käy Hänelle lukemassa sitä. Ovat lukeneet yli 50v. Aina vaan yhtä riemastuttavia löytöjä. Ruokaa, joka vahvistaa ja virvoittaa vanhankin nuortumaan. Iloinen äidin vilkutus. Kiitosmieli Jumalalle tästä päivästä! Voin ottaa täydestä sydämestä äidin sanat vastaan! Siunausta!