Viime aikoina ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia. Kalenteri on täyttynyt Savonlinnassa KRS:n hevosenkenkä -tapahtuman organosoinnissa ja Sataman Valon työssä. Siinä sivussa olen kiertänyt eri paikkakunnilla. On ollut valtavan virvoittavaa itsellekin kertoa Savonlinnan tapahtumista. Monella paikkakunnalla olen saanut olla sytyttämässä uuteen -tai oikeastaan vahvistamassa sitä. Jumala on puhunut heille jo ennakkoon ja käyntini siellä on ollut heille vahvistuksena. On saanut nähdä kulkevansa ennalta valmistetuissa askelissa. Sanan jakamiseen on tullut minulle ihan uusi innoitus. Ihan odottaa, että pääsee jakamaan ravintoa, josta on tullut itse ensin ravituksi. Sana on elävä tänäänkin. Raamatun Sanan levittäminen on suurin iloni nykyään ja sydän hyppii riemusta tätäkin kirjoittaessa :)

Ensimmäisessä Hevosenkenkäillassa Savonlinnassa ihmisiä tulvi ovesta noin 350 henkilöä. Lapsia oli yllättävän paljon. Ilkka Puhakan Ja Seppo Niemeläisen kanssa jälleen yhdessä palveleminen on riemullista! Vapaaehtoisia on seurakunnan työntekijöiden lisäksi mukana ja uskon, että palvelijoiden joukko lisääntyy iltojen jatkuessa. Jospa siitä tulisi yhteinen juttu, jossa voisi iloita yhteisestä uskosta ja tutustua uusiin perheenjäseniin. Parasta iltojen suunnittelussa on ollut se, että voi itse olla taustalla näkymättömissä ja mahdollistaa toisten palveleminen. Oikeastaan tehdä koko ajan itseään tarpeettomaksi ja silti sydän palaa tapahtumien suhteen.

Olen saanut myös olla siellä, missä kuulijat ei ole uskovia. Jyväskylän yliopistolla käynti jää varmaan lähtemättömästi mieleeni. Koulutus hyväksikäytön vaikutuksista ja siitä toipumisesta. Opettaja pyysi puhumaan myös uskon asioista. Ajattelin siellä liikkuessa, kouluttaessa ja kohdatessa ihmisiä, miten tärkeää on tieto. Mutta jos tieto ei ole sydämen tasolla jää paljosta paitsi. Jos joku minulle olisi vuosia sitten sanonut, että ne ovet avataan, olisin nauranut varmaan makeasti. Oli todella siunattua olla siellä ja monet ihmiset jäi rukouksiini. Tunsin olevani siinä tehtävässä, mitä olen vuosia halunnut tehdä. Ihmettelin vastaanoton myönteisyyttä. Rukoillaan, että lahjakkaitten ihmisten lahjat löytäisi polun sydämen tasolle saakka ja heistä voisi tulla Jumalan sotureita. Uskon myös, että puolustajia heikoimmillekin.

Seurakunnista eri paikkakunnilta on puhelin soinut ensi vuoden tapahtumiin. Uskon, että on Jumalan tahto ja johdatus, että kieltäydyin lähetyssihteerin tehtävästä, vaikka koenkin sen todella tärkeänä työnä. Kuitenkin se veisi paljon aikaa ja ehkä osan kutsumuksestani. Teen ennen puolikkaalla sadalla kuin kokoaikaisella palkalla kaikkea puolikkaalla. Soittojen ja pyyntöjen koen olevan vastaus Jumalan sydämeltä. Lapin alueelle on valtava ikävä. Monet kasvot ovat tulleet mieleeni vahvasti viime aikoina. Jospa ensi talven aikana saisin jälleen kiertää tunturien kupeissa Sanaa jakamassa!