Täällä sitä nyt ollaan Kairoksella. Matka meni mukavasti jutustellessa, seuroissa, lauleskellessa ja kuunnellessa musiikkia. Oikeastaan tuntui aika hyvälle, kun ei tarvinnut itse ajaa niin pitkää matkaa. Kun tulimme eilen Kairokselle oli sydän herkällä mielellä. Itku oli herkässä Jumalan hyvyyden edessä. Sain kokea taas jälleen "kotiinpaluun". Tutut kasvot vuosien tauonkin jälkeen. Kerimäki ja Savonlinna yhdessä. Lapsuuden kotiseurakunta ja nykyinen seurakunta. Koin syvästi jotain  ennalleen asettamista ja siunausta kun sain kiittää äitiäni ja lapsuuden pyhäkoulun opettajaani seurakunnan edessä. Sekä Kansan Raamattuseuraa ihanista vuosista. Lapsi saa olla jälleen kotona ainakin viikon ajan ;)

Kairoksen kappeli on aina ensimmäinen, mihin haluan hiljentyä. Rosoinen risti kappelin kauniissa alttarimaisemassa hoitaa ja puhuttelee. Kairoslaulun armolliset sanat hoitaa epäonnistunuttakin. Jumalan mielenmukaiset sanat. Saa tänne tulla mahdotonkin. Saa tulla onnistunutkin. Oli sitten missä elämäntilanteessa tahansa laulu kutsuu armoon. Niinkuin KRS:n linja onkin. Siitä olen aina iloinnut. Sitä me kulkurit ja Jumalan asioilla liikkuvatkin erityisesti tarvitsemme. Ihan jokainen. Kairosta -Jumalan hetkeä! Elämä suuremmissa käsissä kuin ihmisten.

Rosoinen risti

Elämänikin niin rosoinen

Kristus, et Sinä ollut ehjä

Ristillä haavat;

Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!!

Enhän ilman rosojani

Sinua tarvitsisi

Ristisi haavat niin todelliset

Armosta annettu

Armoksi annettu

Tule Herra minun rosoihini

Veresi kautta

Että voin toisille rosoisille kertoa

puhtaasta sydämestä

Sinä kelpaat rosoinesikin

Elämän jäljetkö vain

1251797111_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1251796929_img-d41d8cd98f00b204e9800998e