Täällä sitä nyt ollaan Kairoksella. Matka meni mukavasti jutustellessa, seuroissa, lauleskellessa ja kuunnellessa musiikkia. Oikeastaan tuntui aika hyvälle, kun ei tarvinnut itse ajaa niin pitkää matkaa. Kun tulimme eilen Kairokselle oli sydän herkällä mielellä. Itku oli herkässä Jumalan hyvyyden edessä. Sain kokea taas jälleen "kotiinpaluun". Tutut kasvot vuosien tauonkin jälkeen. Kerimäki ja Savonlinna yhdessä. Lapsuuden kotiseurakunta ja nykyinen seurakunta. Koin syvästi jotain ennalleen asettamista ja siunausta kun sain kiittää äitiäni ja lapsuuden pyhäkoulun opettajaani seurakunnan edessä. Sekä Kansan Raamattuseuraa ihanista vuosista. Lapsi saa olla jälleen kotona ainakin viikon ajan ;)
Kairoksen kappeli on aina ensimmäinen, mihin haluan hiljentyä. Rosoinen risti kappelin kauniissa alttarimaisemassa hoitaa ja puhuttelee. Kairoslaulun armolliset sanat hoitaa epäonnistunuttakin. Jumalan mielenmukaiset sanat. Saa tänne tulla mahdotonkin. Saa tulla onnistunutkin. Oli sitten missä elämäntilanteessa tahansa laulu kutsuu armoon. Niinkuin KRS:n linja onkin. Siitä olen aina iloinnut. Sitä me kulkurit ja Jumalan asioilla liikkuvatkin erityisesti tarvitsemme. Ihan jokainen. Kairosta -Jumalan hetkeä! Elämä suuremmissa käsissä kuin ihmisten.
Rosoinen risti
Elämänikin niin rosoinen
Kristus, et Sinä ollut ehjä
Ristillä haavat;
Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!!
Enhän ilman rosojani
Sinua tarvitsisi
Ristisi haavat niin todelliset
Armosta annettu
Armoksi annettu
Tule Herra minun rosoihini
Veresi kautta
Että voin toisille rosoisille kertoa
puhtaasta sydämestä
Sinä kelpaat rosoinesikin
Elämän jäljetkö vain
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.