Loma on alkanut pikkuhiljaa ja on levon ja hiljaisuuden aika. Tänään oli kaunis helteinen päivä ja ajattelin mennä Päijänteen rannalle hiljentymään. Kotini lähellä on yleinen uimaranta, mutta halusin etsiä paikan, jossa saan olla yksin ja hiljaisuudessa. Jano Jumalan äänen kuulemiselle on kasvanut viime aikoina. Halusin olla vaan ja antaa auringon helliä ihoa ja hiljaisuuden hoitaa. Hiljaisuus oli kaukan kun lokkipariskunta hyökkäili pesäänsä suojellen. Istuin siinä hiljaa ja rukoilin, että hekin rauhoittuisivat ja saisi olla hiljaisuudessa. Pian kävikin niin ja lokit huomasivat hyökkäilleensä turhaan. Hiljaisuus laskeutui.

Lähtiessä olin pyytänyt Jumalaa puhumaan minulle ja ennenkaikkea olemaan kanssani. Keskellä hiljaisuutta kuului ensin lintujen laulu, veden liplatus. Yhtään moottorivenettä ei ollut lähimaillakaan ja autotiekin oli sopivan kaukana. Yhtäkkiä mieleeni alkoi tulla Raamatun paikkoja, Raamatun ihmisten kohtaloita ja monia hoitavia Jumalan Sanoja. Mieleeni nousi erityisesti Elia vuorella luolassa, jossa hän oli peloissaan henkensä uhalla paossa. Jumala puhui Elialle yksinkertaisesti kysyen häneltä. Mitä sinä täällä teet, Elia?" Elia purki sydäntään ja sai ohjeen mennä ulos ja asettua Herran eteen vuorelle. Ensin tuli raju myrsky, sitten maanjäristys ja sitten vielä tulta. Herra ei ollut niissä missään, vaan tuulen hiljaisessa hyminässä kaiken myrskyn jälkeen.

Myrskyt, maanjäristykset ja muut ilmiöt puhuvat jotakin ajastamme, mutta minua puhutteli valtavasti ajatus hiljaisesta tuulen hyminästä. Tänä aikana puhutaan paljon kirkon tilanteesta, maailmalla myrskyää, luonnonmullistukset ja uhkat pelottavat ihmisiä. Media vääristelee ja riepottelee miten haluaa ja saavat asiat näyttämään sensaatioilta. Sen olen ikävä kyllä joutunut kokemaan. Media on tehnyt minustakin armon evankeliumin julistajasta tuomarin. Onneksi en vastaa kuin omista sanoistani ja sydämen ajatuksistani! Mieleeeni tuli siinä hiljaisuudessa, miten kova meteli ympärillämme onkaan. Kiire, suorittaminen, vaatimukset vain kasvaa. Kaupassa ihmiset ryntäilevät ostostensa kanssa usein kiireisesti. Joutua pitää. Onko meillä aikaa olla tuulen hyminässä? Kuulemmeko kaiken melun läpi Jumalan ääntä? Huutaako elämämme kivut sisimmässämme niin kovaa, ettei hyvän Jumalan ääni enää kuulu?

Miten Jumala minulle puhui tänään? Sitähän olin pyytänyt. Keskellä hiljaisuutta mieleeni alkoi tulla Raamatun paikkoja. Hän puhuikin Sanansa kautta. Lohdutti Raamatun henkilöiden kivuista ja vaikeuksista ja miten Jumala oli kuitenkin niissäkin mukana. Jumala puhuu meille joskus myös olosuhteiden ja Pyhän Henkensä kautta, mutta ennenkaikkea Sanansa kautta. Sain kysymyksiin vastauksen ihan yksinkertaisesti siitä, mitä Raamatun paikkoja Jumala nosti mieleeni. Sain niistä vahvistusta ja rohkaisua sydämeeni. Kaikki muut äänet olivat hiljenneet. Sydämeeni laskeutui luottamus Jumalaan kaiken keskellä.

Milloinhan saamme nähdä maassamme kun Jumala tulee ilmestymään hiljaisessa tuulen hyminässä? Sitä rukoilin. Keskitymme olennaiseen ja ytimeen ja maailman äänet vaimenee. Kyllä se hiljaiseksi vetää kun saa kuulla Jumala puhetta. Jos Sinulla on kaipaus hiljaisuuteen -tee se. On välillä lupa olla vaan ja puhua Jumalalle asioita ja kuunnelle mitä Hän meille Sanassaan sanoo. Joskus Hän on jopa ääneti ja sekin voi olla Hänen rakkauttaan, niinkuin Sefanjan kirjassa sanotaan. Usein koemme sen kipuna, mutta jospa se oikeasti onkin Hänen rakkauttaan ja luottamusta Sinuun. Siinäkin hiljaisuudessa voi levätä.

Sef.3:17. Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee."

Lähden kotia kohti. Lokit kirkuu taas hetken. Kotona hiljaisuus jatkuu. Tänään taidan jättää siivoamisenkin jota olin suunnitellut ja ihan olla vaan. Ensi viikolla saankin olla levossa ja ystävien kanssa lomailemassa luonnon keskellä järven rannalla. Sitä tarvitaan kaiken tämän melun keskellä.

Matt.11:28-30. Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."