Olen Keidaskodilla hiljentymässä. Säännöllisin väliajoin hiljennyn jossain, missä saan olla hiljaisuudessa ja rukouksessa. Kotini on siihen hyvä paikka, mutta niinkuin tiedämme siellä on helposti aina jotain puuhaa. Ihan kotiaskareita. Kun tulin tänne otin lähtiessä mukaani vuonna 2002 piirretyn paperin. Työnäyn, jonka Jumala oli laskenut sydämelleni. Paperi on ollut kaapissani -ja huomaan sydämessäni tallessa. Hab.2:2-3 Ja Herra vastasi minulle ja sanoi; "Kirjoita näky ja piirrä se selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea". Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy. Tämä Raamatun paikka on paperin keskellä.

Kun tulin tänne ja otin paperin laukusta hämmästyin. Hämmästyin Jumalan johdatusta kaikessa. Tiedostamatta, tekemättä Jumala on johdattanut niin, että suurin osa siitä on jo toteutunut. Jopa lause "kahvikupposen ääressä". Sehän on jo tätä päivää Sataman Valossa. Paksuin juuri mikä näkyä kantaa on "Sanan pohjalta". Kaikki toiminta on sateenvarjon alla, johon mahtuu useita osa-alueita. Yllä pilvi, jossa lukee; Muistot olivat pilviä, jotka peittivät koko taivaan. Sitten ne saivat sataa. Niin, peittivät myös Jumalan suunnitelman johon jo lapsena kutsuttiin -kaiken hyvän elämässä. Puhuminen ja kipujen jakaminen saa muistojen pilvet itkemään ja sydämen puhdistumaan. Vapautumaan varjoista valoon.

Kun olemme työssä, meillä on ainä työnäky. Tiedämme, mitä kuuluu tehtäviimme. Miksi ei Jumalan töissäkin. Usein sanaa työnäky pelätään, vähätellään, mutta ilman sitä me emme jaksa. Näky kantaa vaikkei olosuhteet aina siltä näytä. Kuitenkin vuosien myötä saamme huomata, että Jumala on avannut. Emme itse sitä edes onneksi voi. Sittenkin johdattanut vaikkei mitään vielä näy. Odottaminen on vaikeaa ja moni meistä on niitä ihmisiä, jotka rukoilee; Herra anna kärsivällisyyttä -ja heti! Kuitenkin Habakukin kirjassa olevat Sanat lupaa että se varmasti toteutuu, eikä se myöhästy. Jumala ei koskaan myöhästy, vaikka meistä joskus siltä tuntuu. Uskon, että Hän odottaa meiltä uskollisuutta tänä päivänä. Tämän päivän tehtävissä ja koulussa, jotka tarvitaan tulevaan. Emmehän voi mennä kuin hetken kerrallaan. Oikotietä ei ole. -Onneksi.

Luota Jumalaan. Hän ei peru antamaansa kutsua ja lahjojaan, joita Hän on Sinulle tarkoittanut. Odota Herraa, Hänen vastaustaan. Ja mikä sen ihanampaa kuin seurustella Hänen kanssaan ja olla matkalla. "Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan, kyyneleetkin puhkeavat kukkaan. Vaikkei silmä vielä nähdä saata, tuskakin on toivon kasvumaata". Kaikilla vaiheilla on oma tärkeä merkitys. Näin voin sanoa kipujakin nähneenä. Nyt olen vain kiitollinen Jumalalle, ettei Hän aiemmin avannut työnäkyäni. Nyt arkana katson paperia. Taidanpa piirtää sen Sataman Valon seinätauluksi. Onhan Jumala avannut jotain, jota emme itse olisi osanneetkaan ;)