Viime aikoina mielessäni on ollut paljon avioliitot. Tänä aikana tuntuu eroja olevan uskovienkin liitoissa. Mietitään eri teitä lähtemistä, kun kaikki ei toimi. Pahoinvointi lisääntyy kaiken kiireen ja asioiden arvottomuuden keskellä. Uusperheet kamppailee uusien sukulaisten ja uusien lasten keskellä. Uskottomuus rehottaa. Surullista. Oman avioliiton hajoamisesta on jo kohta 12v. Liitomme kesti lähes 20v. Olen itse aina ollut uskollista tyyppiä, mutta kaikki ei sitä ole. Jokainen vastaa vain omista valinnoistaan. Uskottomuus rikkoo tosi syvästi muitakin kuin kolmea ihmistä ja on syvä hylkäämiskokemus. Uskottomuus on mielestäni ihmisen kypsymättömyyttä ja vastuuntunnottomuutta. Arvostan syvästi niitä, joista uskollisuus omaa puolisoa kohtaan näkyy.

Viime aikoina olen paljon miettinyt omaa avioliittoa. Sitä aikaa hyvältä kannalta. Miten oikeasti pidin siitä, että voin ilahduttaa puolisoani. Laittaa hyvää ruokaa, paistaa herkkuja -hemmotella häntä ja koko perhettä. Monet kerrat mieheni istui sohvalla telkkaria katsellen ja hoidin siinä samalla hänen käsiään. Minusta oli oikeasti ihanaa hemmotella sitä ihmistä, jota rakastin. Vaikka liitossamme oli paljon hyvääkin, se silti ei riittänyt ja hajosi. Vanhempieni liitto on kestänyt yli 60v. Kunnioitettavaa. Varmasti on ollut vaikeitakin aikoja, mutta heidän yhteys on jäänyt lapsuudestakin mieleen. Vaikka heillä oli joskus erimielisyyksiä, niin rakkaus ja toisen kunnioitus kukoistaa vielä yli kahdeksankymppisenäkin. Joitakin vuosia sitten pidin heille palvelutalossa timanttihääpäivä juhlat.

Timantti sanana kävi kiinnostamaan minua. Kreikaksi timantti on adamas, voittamaton. Timantin kauneus johtuu rakenteesta, jossa hiiliatomit ovat pakkautuneet kolmion muotoisiin sidoksiin toisiinsa. Kolmio on yksi vahvimmista tunnetuista rakenteista. Tästä syystä timantti on kovin aine, eikä mikään pysty sitä naarmuttamaan. Puhuttelevaa. Erään leirin jälkeen kävelin Vivamossa tähtitaivaan alla. Taivalla oli kaksi tähteä peräkkäin ja vähän matkan päässä kolme tähteä peräkkäin. Mieleeni tuli siinä kolmiyhteinen Jumalamme. Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jos joku tästä puuttuu, puuttuu koko kristinuskon ydin. Ajatteleppa sitä. Kolmio on yksi vahvimmista tunnetuista rakenteista.

Kun timanttihääjuhlissa kysyin vanhemmiltani, mikä heidät on pitänyt yhdessä, äitini sanoi kolme asiaa. Usko, toivo ja rakkaus. Pyhä kolmiyhteinen Jumala on se, joka on pitänyt heidän liittonsa vahvana ja yhdessä. Kun meillä on tämä perustus kunnossa, elämämme kestää suuremmatkin kolhut. Sitä ei voi edes naarmuttaa. Sidos on niin vahva. Rukoillaan avioliittojen puolesta omassa maassamme. Uskollisuutta, toivoa vaikeuksienkin keskellä ja ennenkaikkea rakkautta joka on myös toinen toisensa kunnioitusta. Rakastuminen kestää aikansa, mutta sitoutunut rakkaus kestää loppuun saakka. Kumppanuus -elämän jakaminen on hieno asia. Jaettu suru on puoli surua ja jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

Tess.1:3,8 Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen. 8. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo.

1Kor.13. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.