Minulla on ollut viime aikoina myös ilon päiviä. Rakas tyttöni meni kihloihin. Oli ihanaa kuulla häneltä hyviä kommentteja. Tuntui niin hyvälle kuulla onnellisuus, mikä kuului joka sanasta. Tyttöni tuumasi; "Et usko äiti miten hyvälle naisesta tuntuu kun mies kosii! Täytyy valita sormus tarkkaan, koska se on siinä koko loppuelämän." Kun tuumasin tytölleni, että muistathan, että olen ne satukirjat tuonut, hän tuumasi heti: "Kuule äiti. Se tehdään oikeassa järjestyksessä, ensin vihitään ja sitten tehdään lapset." Tässä ajassa täytyy sanoa, että koin suurta siunausta lapseni arvoista. Ihan ilman minun painostusta. Olenhan viime vuosina yrittänyt tehdä vain äidin tehtävää.

Tämän ajan liitot päätyvät liian usein eroon. Liian helppoa. Kun arki tulee, niin etsitäänpä vaihtelua. Liian harva ajattelee, miten moneen se vaikuttaa. Ei vain niihin kahteen. Voin sanoa avioeron kokeneneena, että eronneella naisella on erittäin vaikeaa hengellisen työn tekijänä. Syyttäjiä kyllä löytyy ja moni kokee yksinäisen jopa uhkana. Näin monet eronneet ovat sydäntään purkaneet. Järkyttävää. Jopa epäillään voitko olla oikeasti yksin, kun olet noin nuori nainen. Epäillään jopa täysin aiheetta. Liian monet pitävät kuin kakkosluokan kansalaisena, vaikka se ei aina ole pelkästään itsestään kiinni. Raamatussa on ihan selvästi sanottu, milloin ero on Jumalan sallima. Silti koskaan se ei ole hyvä asia.

Vaikka kipuja omasta yksinäisyydestä on ollut paljonkin on kuitenkin tyytynyt osaansa. On oppinut jopa kiittämään yksin olosta. Kun tulee töistä kotiin ei kukaan ole odottamassa, mutta kun lähtee reissuun, ei kukaan jää odottamaan. Kaikilla asioilla on aina puolensa. Omien läheisten elämästä olen saanut viime ajat olla kiitollinen. Tuntui naisena hyvälle kuulla miten hyvälle tytöstäni tuntuu kun mies kosii. Ihanaa! Oikein kuulemma vanhanaikaisesti. Sitten soitettiin molemmille vanhemmille ennen sormusten ostoa ja sain kiittää sulhasta, että hän juuri on lapseni tuleva puoliso. Tasapainoinen pari. Ihanaa tuo nuori rakkaus. Vanhanakin se voi olla ihanaa -oman puolison kanssa. Olen saanut nähdä niitäkin. Jumala voi aina uudistaa! Ei kannata antaa periksi! Vanhan äitini sanoin heidän timanttihääpäivä juhlissaan: "Meitä on kantanut kaiken läpi usko, toivo ja rakkaus, ja suurin niistä on rakkaus!"