Eilen olin yömessussa. Mahtava korkeatasoinen musiikki kaikuin parvelta. Ystäväni kanssa istuimme lähes takapenkkiin. Kirkkoon tuli paljon juhlavaatteisiin pukeutuneita kuulijoita. Osa oli varmaan tullut kuuntelemaan korkeatasoista musiikkia. Osa hiljentymisen vuoksi. Osa nälissään ja janoissaan ehtoollista varten. Osa varmaan tavan vuoksi. Osa juhlapyhän vuoksi. Kuka milläkin motiivilla kirkkoon eiliseen pääsiäismessuun.

Olin itsekin pukeutunut "vähän paremmin" ja hartaalla mielellä halusin tulla juhlistamaan Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen juhlaa ja levähtämään ehtoollispöydän äärelle. On mahtavaa kun hämärään kirkkoon sytytetään kaikki valot ja sanoma ylösnousemuksesta ja elämästä tulvii kaikkiin aisteihinkin. Valo voittaa pimeyden ja kuoleman. Puolessa välissä messua penkkirivini päähän tuli vahvassa humalatilassa oleva likainen haiseva nuorehko mies. Kylmissään olevan kodittoman näköinen. Tuli varmaan lämmittelemään. Liikehti levottomana ja hytisi kylmästä. Naama ja vaatteet likaisena. Juhlaväkeä oli saapunut yömessuun.

Minua puhutteli se valtavasti. Ero ja kuilu hyvin pukeutuneen juhlaväen ja likaisen haisevan miehen välillä oli liian suuri rakkaudesta puhumiseen. Jos tämä mies olisi mennyt muitten joukkoon, uskon, että olisi ollut kiusaantunutta juhlaväkeä. Itsekin juuri tällä kertaa paremmin pukeutuneena tunsin olevani lähes eri seuruetta. Minua hävetti oma itseni ja oma hurskauteni. Olin liian monta kertaa syvästi ajattelematta laulanut tilaisuuksissa sydämeni pohjasta: "Katso Kristus kadulla kulkee ja Hän kurjinta tervehtää". Onko minusta siihen todellisuudessa keskellä arkea tai juhlaa? Kohta alkoi ehtoollisen asettamisen osuus. Seurakuntamme pastori lauloi: "Ylentäkää sydämenne". Johon vastasimme: "Ylemmämme sen Herran puoleen".

Katseeni kääntyi siinä samassa likaiseen mieheen. Mies huomasi katseeni ja hymyili lämpimästi. Kohtaaminen messussa. "Ylennämme sen Herran puoleen". Herra Jeesus -katso häneen. Missä on Jumala? Joskus olen rukoillut saada nähdä Hänen kasvonsa. Näet minut ihmisten kasvoissa -saan aina vastaukseksi. Näenkö Kristuksen likaisen humalaisen miehen kasvoissa. Vaikeaa. Näen kuitenkin miten Isä itkee hänen puolestaan ja rakastaa. Meidän Isämme. Yhteinen. Näen Isän katsovan rakastavasti lapsensa puoleen, joka ei ulkoisesti näytä juhlavieraalta. Rakastaako häntä enemmän kuin meitä hyvin pukeutuneita -juhlakansaa? Ehkä. Sillä hän tarvitsee sillä hetkellä rakkautta paljon enemmän kuin moni muu siellä kirkossa. Jumala näkee ihan jokaisen. Miten käsittämätöntä, että Hänen rakkautensa on sama meitä kaikkia kohtaan. Ei niin syvällä, ei niin etäällä, ei niin korkealla, ei niin alhaalla etteikö Jumala näkisi. Näenkö minä? Näetkö Sinä? Hänen rakkauden lempeän katseensa ihan kaikkia kohtaan.

Efes.3:14. Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä,
15. josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä,
16. että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta
17. ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,
18. niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,
19. ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.