Matkamittari näytti 1654km kun kotipihassa kiittelin turvallisesta matkasta. Valtava kiitollisuus sydämessä koko reissusta. Ihana naistenpäivä, maallikoiden rohkaisuhetki seurakunnassa sekä kotikokous, jossa tupa oli todella täynnä. Meitä kaikkia varmasti siunasi se että joku antaa kotinsa käyttöön. Saimme muutenkin kokea suurenmoista huolenpitoa majapaikassamme. Sitä rukoilen, että Herra siunaa sen heille moninkertaisesti. Heidän avullaan mahdollistui moni asia.

Mikään ei voi ilahduttaa niin sydäntä kuin se, että joku haluaa lähteä seuraamaan Jeesusta ja antaa elämänsä kokonaan Hänelle. Vaikka on suurta, että Jumala parantaa ja auttaa, niin voiko suurempaa kuitenkaan olla kuin että jonkun nimi on kirjoitettu elämän kirjaan. Siitä sydämeni aina iloitsee. En halua nähdä käännynnäisiä, mutta haluan nähdä niitä, joista näkee että Jumala on valmistanut heidän sydämensä. Ja he haluavat sitä itse eikä minun ehdottamana. Uskon, että kun se tulee oikeasti sydämesta, niin sillä on myös juuret ja se ei ole vain päivän kestävä sanan helinä, vaan uusi suunta elämälle.

Sain nähdä reisussa sillä paikalla olevia ihmisiä. On suurta Jumalan armoa, että on sillä hetkellä paikalla kun se tapahtuu. Jotenkin vaan tajuan sen sydämen tilan ja saamme yhdessä itkeä ilosta sen jälkeen kun synnin tuska vapautuu. Eräs sillä paikalla eilen ollut  erityisesti puhutteli minua. Koin vaan rukoushetkessä, että minun on kysyttävä haluaako hän ottaa Jeesuksen elämäänsä. Oli liikuttavaa nähdä se valtava ilo, kun nainen pomppasi tuolilta ylös, hyppäsi ilosta kaulaani ja itki, että HALUAN! Rukoilimme siinä yhdessä syntisen rukouksen ja nainen itki ilosta -ja minäkin. Silmät alkoivat loistamaan ja koko kasvot olivat eri näköiset. Hän oli niin onnellinen ja helpottunut.

Aina kun näen juuri uskoon tulleen, saan nähdä kuin pienen tytön tai pojan, joka iloitsee ja on oikeasti innoissaan asiasta. Samalla myös niin varma. Kuin olisi sitä odottanut pitkään että joku kysyy. Niinhän se onkin. Usein on pitkä valmistus ennen sitä hetkeä. Jostain syystä vain satun usein sille paikalle. Olisin niin halunnut eilisen hetken nauhalle. Tai kuvaksi piirrettynä. Piirsin sen kuitenkin sydämeeni ja koko kotimatkan kiitin Herraa ja siunasin tätä uutta Jumalan lasta. Hän oli kuin innoissaan oleva lapsi, joka oli saanut jonkun suuren odotetun lahjan. Sen hän saikin. Uskon lahjan Jeesukseen Kristukseen.

Miksi me emme hypi ilosta enää. Miksi silmämme ei enää loista, niinkuin sillä hetkellä on tapahtunut. Mihin se on unohtunut. Jumala haluaa meidät ensirakkauteen. Että usko olisi meille edelleen suuri ilo. Suuri lahja. Rukoillaan sitä. Jos Sinä et ole vielä ollut sillä paikalla, niin rukoile, että Jumala antaa sen päivän Sinulle rakkaudessaan. Usko on lahja. Sitä ei osteta, eikä oteta. Se annetaan. Nytkin voit vahvistaa uskoa Jeesukseen jos haluat. Sanoa vain yksinkertaisesti.Tule Jeesus minun elämääni. Tule sydämeeni Herraksi ja Vapahtajaksi. Anna kaikki syntini anteeksi ja puhdista minut Pyhällä verelläsi. Johdata minua tästä eteenpäin. Aamen. Jeesuksen palvelijana julistan Sinulle kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Hänen verensä kautta. Saat olla Jumalan lapsi ja Hänen perheväkeä ja kerran perillä taivaan kodissa. Ole siunattu ja rakastettu! Hae seurakunnan yhteyteen. Saat uusia ystäviä. Sinusta iloitaan!

Ps.126:1. Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset.
2. Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan."
3. Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.
4. Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa.
5. Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.
6. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.