Tänään oli vapaapäivä ja auton huoltopäivä. Vilkku ja "pissipoika" ei toiminut. Öljytkin kaipasi vaihtoa. Pesukoneen ja huollon kautta on mukavampaa lähteä taas reissuun ;) Nyt ei sentään ollut takaikkuna auki, niinkuin kerran kun puhujamatkoille lähtiessä pesin auton. Siitä pitikin vähän mainita sitten illalla. Huvittavaa oli, että sain huoltoasemalta pyyhelapun, jossa luki; "Rapa ruostuttaa, pesu pelastaa". Oli se vähän koomista evankelioimismatkalle lähtöä, kun saippuavesi tulvi auton sisälle ja jakkupuku päällä siinä kauhistelin. Oli vitsit vähissä, mutta nauruksihan se muuttui ;) Totta -elämän rapa ruostuttaa,  mutta Jeesuksen veren pesu pelastaa. Ei samanlaista pesua, kuin suihkussa joka pesee vain pinnalta.

Kun menin korjaamolle sain heti kysymyksiä, mikä autoa vaivaa. Kerroin vilkun toiminnan ja heti oli diagnoosi selvä ammatti-ihmisellä. Jos yksi lamppu on sammunut tai rikki, niin kaikissa on silloin häiriö. Minua puhutteli se. Eikös se ole seurakunnissakin niin, että jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikkki muutkin sen kanssa. Miten tärkeää onkaan, että kaikki kokonaisuutta ajatellen ovat toiminnassa. Siksi rohkaiskaamme toisiamme palvelemaan. Jos jonkun "lamppu" alkaa hiipua, niin ei lisää sammuteta, vaan rohkaistaan. Se on kaikille eduksi. Usein on arjessammekin, että jos joku ei kokonaisuudessa toimi, ei toimi mikään kunnolla.

Kävelin kotiin korjaamolta ihanassa auringon paisteessa. Istuskelin välillä ja ihastelin Jumalan luomaa kaunista luontoa. Seurasin samalla sorsaryhmää. Yksi sorsa lähti kävelemään muitten joukkoon ja oli aika kamalan näköistä, kun kaikki alkoivat nokkia akäisesti tämän jalkoja. Oikein porukalla. Siinä se sitten vaikean näköisenä iskuja koko ajan saaneena meni nopeasti ryhmän reunalle -vähän sivustalle ja jäi siihen makaamaan. Miten moni meistä ihmisistä on saanut kokea tunteen, ettei kuulu ryhmään. Vihjaillen naureskellaan tai jopa suoraan annetaan ymmärtää, ettet kuulu joukkoon. Liian tuttua liian monelle. Et kelpaa. Olet liikaa. Olet erilainen -ei meidän ryhmään. Niinpä siinä tulee mentyä vähän sivustalle tai jopa kokonaan pois seurakunnasta. Jumala haluaa kuitenkin, että olisimme yhtä perheväkeä -yhtä seurakuntaa. Kun seurasin sitä sorsaa ajattelin, että olisikohan Jeesus mennyt juuri tuon hylätyn luo. Todennäköisesti. Muuthan pärjäsivät hyvin ja olivat liiankin tyytyväisiä ;(

Kun meillä on vaivoja ja menemme lääkäriin kerromme oireilua ja kerromme mikä meitä vaivaa. Eihän lääkäri muuten tiedä tutkia oikeita asioita. Kun menin tänään autokorjaamolle kerroin tarkasti, mtä vaivoja autossa oli. Kun meillä on kipuja ja oireita monista haavottumisistamme, meidän olisi hyvä kertoa miltä tuntuu ja mikä koskee. Kun me menemme vastaanotolle Jumalan luo, saamme kertoa kaikki huolemme ja murheemme Hänelle ja Hän kuulee ja hoitaa kipujamme. Kun menemme tilaisuuteen, emme me puhujalta tai juontajalta tai laulajalta saa apua, vaan sielläkin menemme Jumalan eteen. Jeesus on parantajamme. Häneltä me avun saamme olemme sitten missä kokouksessa tahansa. Jos joku palvelija on sitten välikappaleena Jumalan äänenä niin kiitos ja kunnia kuuluu kuitenkin Herralle. Siis menkäämme Taivaan Isämme eteen avoimina ja rohkeasti ja kertokaamme Hänelle mikä meitä paina ja vaivaa. Onneksi Hän tuntee meidät vielä paremmin kuin itsekään tunnemme. Voimme vaikka vaan sanoa; Isä, minua niin sattuu!!!! Sinä tiedät. Auta minua!