Terveiset tiältä Helsingistä. Mie tulin tänne tännään. Kun ajoin tänne mie en voinu kun kiittee tuas Jeesusta mitä Hän on tehny miun elämäle. Ei ennee vaivannu paniikkihäiriöt eikä muutkaa jonnijoutavat oireilut. En etes eksyny kertookaa vaikka kaistoja ja muantien pätkiä ol vaikka miten paljo. En voinu kun kiittee tuas ku yölä painelin tänne majapaikkaa. Lauloin kiitoslauluu ja rukkoilin ja tuas vuan kiitin. Kyllä on mukava kun piäsöö tänne suuree kaupunkii tällänen mualaistyttökii.

Tänään alkoi sielunhoitoseminaari One Way Housessa. Väkeä oli tullut yllättävän paljon. Koin ilmapirin avoimena ja uskon, että Jeesus oli meidän kanssa. Oltiinhan me koolla Jeesuksen Kristuksen nimessä. Oli ihana aloittaa: "Minä en voi teitä auttaa tai parantaa, mutta tiedän, että Jeesus voi." On se niin ihmeellistä kun saa olla näillä matkoilla tälläisena keskeneräisenä, tyhjänä. Koin valtavaa rakkautta, kun tajusin miten rikki ihmiset ovatkaan. Kuka ehjänä säilyä voisi -tässä ajassa. Suorituspaineet ja vaatimukset rikkoo vain lisää. Monenlaiset keinot on jopa seurakunnissa otettu käyttöön. Uskon, että evankeliumissa on Jumalan voima ja Hän haluaa auttaa meitä yksinkertaisella sanomalla. Sanalla ja läsnäolollaan rukouksessa.

Jeesus haluaa, että me etsitän Häneltä eheytymistä. Etsitään Häntä, joka meitä hoitaa. Halutaan olla Hänen kanssaan. Kunnioitetaan ja palvotaan Häntä. Kaivataan Hänen rakkauttaan. Ja jos me se löydetään, uskon että saamme kokea siinä samalla parantumisen. Jos me takerrutaan johonkin ihmiseen ja luullaan häneltä avun tuleva, niin me usein joudutaan pettymään. Ei kukaan ole minua niin lohduttanut tai rakastanut kuin Jeesus. Se mitä Hän on ollut ja on. Jeesus tietää kipumme ja sairautemme. Hän tietää miltä tuntuu olla hylätty -pahoinpidelty. Hän on sairaudenkin tuttava. Se meitä lohduttakoon.

Jes.53:1. Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
2. Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
3. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
4. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.