Minua hoiti ja rohkaisi eräs tilanne Jyväskylässä. Pihassa oli lasten leikkipaikka. Isä oli kolmen lapsen kanssa siinä. Oli liukumäkeä ja kiipeilytelineitä. Isä seisoi keskellä kaikkea ja lapset temmelsi siinä kuka missäkin laitteessa. Kohta kuuluin yhden lapsen pyyntö: "Isä nosta minut en pääse." Kohta toinen lapsi itki: "Isä auta!" Kohta kolmas lapsi pyysi myös isän apua. Isä seisoi paikallaan ja levollisesti rohkaisi lapsiaan. "Yritä vaan, kyllä sinä selviät." Turvallisen tuntuinen tilanne. Isä luotti lapsiin ja tuki heidän selviytymistä. Lapset rauhoittui. Ja uskalsi.

Miten usein meillä on tilanne, että tarvitsemme apua. Keneltä sitä pyydämme. Yhteen aikaan kun minulla oli hätä tartuin heti kännykkään. Soitin rukousapua ystävältäni. Jumala puhutteli siitä, keneltä pyydän apua. Kännykältä vai Häneltä. Tietoisesti rukoilin ensin ja sitten soitin jos oli tarvetta. Sanoin vain; Isä auta! Usein Isä rauhoitti ja lohdutti minua niinkuin tämä isä lapsiaan. "Kyllä sinä pärjäät. Olen tässä lähellä. Minä autan sinua. Älä pelkää. Luota minuun." Usein soittoa ei enää tarvittukaan, koska luottamus palautui.

Usein käsitys Jumalasta määräytyy ihmissuhteiden ja mallien kautta mitä elämässämme on ollut. Liian usein Jumala koetaan pelkästään rankaisevana ja armollisuus ja luottamus puuttuu. Jeesus on sovittanut ristillä rauhan Jumalan ja ihmisten välillä.  Isä näkee meidät ikäänkuin ristin lävitse. Hän ei muista niitä syntejämme, joita olemme sydämestämme katuneet. Rakastava isäkin tekee kaikkensa, että lapsilla on turvallista. Voimme tänäänkin sanoa: Isä auta! Sydämessämme tietää, että Hän seuraa ja valvoo koko ajan Sinua ja minua, niinkuin rakastavan tuntuinen isä lapsiaan siellä pihalla. Ajattele, miten turvallista tietää, että mitään ei tapahdu mitä Jumala ei näkisi. Voimme sanoa vain; Isä auta! -Ja Hän auttaa.

Ps.32:8 "Minä opetan sinua", sanoo Herra, "minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi."

Ps.33:13-15. Taivaastaan Herra katsoo meitä, hän näkee kaikki ihmislapset. Korkeudestaan hän valvoo maata, kaikkia jotka siinä asuvat, joiden sydämen hän itse on luonut, joiden teot hän kaikki tuntee.

Ps.139:1-12  Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi. Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi. Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon", sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.