Tuntuuko Sinusta joskus siltä, että et kelpaa Jumalalle? Mitä minun pitäisi tehdä, että Jumala hyväksyisi minut? Rakastaako Jumala minua enemmän jos teen Hänelle jotain? Onko Jumala rakastanut minua silloin kun en ollut uskossa? Kelpaisinko Jumalalle paremmin jos olen hyvä uskovainen? Miten suoritan päiväni ja tehtäväni että kelpaan Jumalalle? Onko yhtään tuttua?

Eilen hoitokodissa ollessa mietin tätä asiaa ja puhuinkin siitä heille. Miten monesti ajatellaan, että Jumala rakastaa vain jos olen tietynlainen tai teen jotain. Kuitenkin Jumala on rakastanut meitä jo paljon ennen kuin olemme itse sen tajunneet. Paljon ennen kuin me olemme rakastaneet Häntä tai edes ajatelleet koko Hänen olemassaoloaan. On valtavan siunaavaa tietää, että jo paljon ennen kuin olen tullut uskoon Jumala on katsonut puoleeni ja rakastanut. Oli valtavan siunaavaa nähdä tämä rakkauden totuus näissä ystävissä joitten luona kävin. Jo silloin kun he olivat vielä huumeissa kiinni tai vankilassa Jumala rakasti heitä valtavasti. He eivät vain sitä silloin nähneet. Jumala on ihmeellinen. Ihan muuta kuin me ihmiset. Tai meidän vaillinainen rakkautemme.

Jumala ei rakasta Sinua siksi mitä teet vaan siksi mitä OLET. Vaikka meissä ei olisi inhimillisesti mitään rakastettavaa Hän silti jaksaa rakastaa. Ja ajattele, Hän on rakastanut Sinua aina! Ja rakastaa aina -iankaikkisella rakkaudella. Miten olisikaan helpompaa, jos voisin jollain teollani ansaita Hänen rakkauttaan tai korvata virheeni. Voisin jollain sitten kehuakin. Miten murtavaa tajuta, että vaikka olen tehnyt Häntä vastaan Jumala on jaksanut silti rakastaa. Miten paljon Jumala on antanut anteeksi! Ilman jälkivaatimuksia. Valtava rakkaus! Hellitetään jo suorittaminen ja levätään Hänen armonsa varassa tietäen että kaikki on jo tehty Golgatan keskimmäisellä ristillä. Levätään Hänen rakkaudessaan. Palvellaan Häntä olemalla eikä tekemällä. Mitä enemmän olet Hänessä, sitä enemmän Hän voi toimia kauttasi. Kaikkihan on Hänen! Palvelutehtävämmekin.

1Joh.4:9-10 Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Jer.31:2 "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.