Sataman Valon avajaiset on pidetty ja arki siellä on alkanut. Avajaiskonsertti kokosi noin 130 kuulijaa. Uusia ja tuttuja kasvoja kokoontui yhteen. Oli suorastaan taivaallista kuunnella taivaallista laulua. Oikeasti taivaslaulujakin oli. Musiikin lahja on aina ollut sydämessäni se, jota arvostan syvästi. Joskus olen huomannut, että he itse eivät sitä aina arvosta tarpeeksi. Mistä lie johtuu? Kaikki tehtävät on tärkeitä ja kokonaisuus on se mikä ratkaisee.

Eilen oli hallituksen kokous ja istuimme siellä tärkeällä paikalla. Tarkistimme suuntaa ja näkyä, mihin Jumala Sataman Valon työn on tarkoittanut. Alunperin se oli suunnattu särkyneille, uskosta osattomille, elämässä epäonnistuneille, seurakunnasta pois poikenneille tai niille, jotka eivät ole seurakuntaan vielä löytäneet. Tarkoituksena olla ohjaamassa seurakunnan yhteyteen -porttina ja matalan kynnyksen paikkana. Aika ajoin olen saanut sitä aina olla tarkistelemassa ja muistuttamassakin. Olisi niin mukava olla uskovat yhdessä, mutta sen lisäksi uskon Jumalan tahtovan laittaa meidät liikkeelle kansan keskelle. Ei itsemme vaan Jeesuksen tahdon tähden. Jos Jumala on antanut näyn evankelioimisesta, niin se alkuperäinen näky pitäisi olla aina kirkkaana. Sen Jumala siunaa.

Tänään sain kokea juuri sitä Sataman Valossa. Sinne tuli niitä ihmisiä, jotka olivat rikki. Tarvitsivat ihmistä, joka ei syytä, jaksaa olla vierellä ja kuulla. Sydämeni iloitsi ja riemuitsi siitä, että Sataman Valon ovi löydettiin tänään. Kahvikupposen äärellä oli helppo olla heidän kanssaan. Oli kuin suoraan Jumalan sydämeltä viesti; "Tähän teidät on kutsuttu". Uskon vahvasti siihen, että Jumala tulee nostamaan särkyneitä, juuri ne, jotka ei mitään ole ja antamaan herätyksen syvien vesien kautta. Kaikki tarvitsevat pelastuksen, mutta kun Jumala nostaa ne, jotka ei mitään ole Hänen tekonsa kirkastuu. Ei omin ansioin ja teoin, vaan yksin armosta. On aika kertoa pelastuksen sanomaa. Tänään jo kotoa lähtiessä sattui kaksi humalaista samaan hissiin ja sain puhua Jeesuksesta. He itse halusivat keskustella. Kai sitä on evankelistan sydän kun hississäkin pitää kertoa humalaisille, miten rakkaita ne on Jumalalle. ;) Ihanaa.

Tänään oli myös Ilta särkyneille tiimin kokous. Työmuoto on nyt toiminut lähes 6v ja tiimi on vakiintunut. Tiimin vetäjänä minua ei oikeastaan enää tarvita. Homma toimii ihan ilman minuakin. Se on hienoa! Itselle jäi vain yhden illan vetovuoro ja muut tiimiläiset ottivat muusta vastuun. On taivaallista nähdä kun työ on alkanut, mutta vielä taivaallisempaa on nähdä, kun se jatkuu ihan ilman käynnistäjääkin ;) Samoin on joillakin paikkakunnilla, missä olen saanut olla työmuotoa käynnistämässä. Olen ollut aloittamassa ja nyt seurakunnissa tiimi jatkaa. On tärkein työ tehdä itsensä tarpeettomaksi. Se on parasta mitä voi olla jos näkee, että lapsi voi hyvin ja on kasvanut.

Kaiken keskellä -taisteluidenkin- sydän iloitsee. Tänään erityisesti koin iloa yhden ihmisen kohtaamisesta. Vaikka kierrän puhumassa suuremmillekin joukoille, sydän aina iloitsee kun yksi ihminen saa jotain lohtua tai rohkaisua. Voi olla pienen matkan -hetken vierellä. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puoli surua. Uskon, että yhteys ja kohtaaminen on hyvin parantavaa. Tulla nähdyksi -tulla löydetyksi. Tänään oli myös Uuden Elämän illan tiimin kokous. 7 vuotta olen siinä saanut olla yhtenä tiimiläisenä ja tänään erityisesti sydämeni kiitti kaikista heistä. On saanut vain olla, kasvaa, kokea yhteyttä, harjoitella, saada rakkautta, katsoa kipujaan, olla uskollinen tiimille. Tehdä yhteistä matkaa. Yhteisestä matkasta täältä on taas hyvä lähteä myös matkalle muuallekin. Jumala on hyvä!  Ps.123

Kurkistus uusittuun Sataman Valon tiloihin: