Lisäys: Tänään kiinnitin huomiota Karjalaisessa olevan juttuun. Ote oli ihan muuta kuin mitä jossain muualla. Olen kiitollinen monille, jotka nyt rukoilee puolestani. Useista soitoista olen kiittänyt Jumalaa yhteyden merkityksestä. Tässä osoite jutusta:

http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Uutiset_Kotimaa/uskonnolliset_yhteis%C3%B6t_eiv%C3%A4t_en%C3%A4%C3%A4_vaikene_hyv%C3%A4ksik%C3%A4yt%C3%B6st%C3%A4_4809853.html

Eilen Ylen uutisissa mainitiin nimeltä minut hyväksikäytön seurakunnissa esille tulemisessa Ristin Voiton lehden kautta. Puhelin on soinut usein ja milloin mistäkin pyydetään haastattelua. Tänään viimeiksi STT:stä. Media on kuitenkin joskus provosoivasti halunnut kuulla minun sanovan, että uskovien parissa tapahtuu enemmän hyväksikäyttöä kuin muualla. Olen koko ajan halunnut laittaa meidät kaikki kuitenkin samalle viivalle. Hyväksikäyttöä on kaikissa yhteiskuntaluokissa. Sellaisissakin paikoissa, missä emme arvaisi. Johan sen voi lehtien palstoilla lukea. Ikävä kyllä sitä on myös kristittyjen parissa, mutta ei varmasti enemmän kuin muualla. Tänä aikana halutaan kirkosta ja seurakunnista tuoda esille mitä tahansa, mikä mitätöisi uskon asiat ja mustamaalaa meidät. Katsotaan suurennuslasin kanssa kaikkea. Mitä pahuutta tapahtuu muualla? Miksi se ei kiinnosta ketään samalla tavalla? Rukoilen, että asia nähtäisiin oikein. Totuudessa, jalat maassa. Kaikilla työpaikoilla, yhteisöissä, kotona jne. Ilman suuria sensaatioita ja tunnekuohuja, jotka suurentelee asioita. Nöyrtyen katsomaan asoita totuudessa niinkuin ne on. Myös seurakunnissa. Miettimään yhdessä, miten voimme auttaa asiassa.

Olen ikäänkuin kahden taistelun välissä. Provosoinnin, että kävisin uskovia vastaan sekä niiden, jotka sanoo että kaikesta on oltava hiljaa. Ei saa puhua. Sanojani painotetaan väärin. Mm. "on näkyvissä vain jäävuoren huippu" mielletään väärän painotuksen kautta, että tarkoitan vain seurakuntia. Tosiasiassa tarkoitan yleensä hyväksikäytön uhreja. Vain pieni osa on tullut esille -vain jäävuoren huippu on todella näkyvissä. Moni kantaa sisällään kipua vuosikymmeniäkin eikä koskaan ole missään tilastoissa tai yleisyyden tutkimuksissa. En aikanaan olisi ollut minäkään. Tarvitsen paljon rukousta, että Jumalan tahto ainakin lopulta toteutuu tämän "mediamyllytyksenkin" kautta. Ja ennenkaikkea, että ihmiset saa avun ja rohkeuden lähteä toipumisen matkalle. Häpeä saa murtua. Monet itsemurhat ovat tapahtuneet sen takia, että apu oli myöhässä. Siksi on tärkeää puhua asiasta. Ja samalla se on parasta ennaltaehkäisyä.

Mistä olen saanut avun? Terapiastakin kyllä, mutta suurin apu on tullut seurakuntien kautta. Kansan Raamattuseuran monet eri hoitavat viikonloput olivat minulle hengenpelastus. Kirkon tiloissa oleva vertaisryhmä vuosia oli minulle hengenpelastus. Kirkon piirissä olevat sielunhoidolliset kurssit ja tapahtumat oli minulle hengenpelastus. Seurakuntien sielunhoitajat olivat minulle apu ja syvimmillään hengenpelastus. Itsemurha-aikeet ovat kääntyneet elämän puolelle. Elämäniloon. Puhutaan kirkkoa vastaan, mutta todellisuudessa se on ollut monelle muullekin hengenpelastus kuin minulle. Ihmiset ovat johdattuneet hakemaan apua sieltä ja siksi uhreja on niin paljon seurakunnissa. Ei seurakuntien tekemiä uhreja. Rukoukseni on että tulevaisuudessa vielä enemmän seurakuntien auttamia ihmisiä.

Toisaalta, jos tämä tie avaa minulle reitin puhumaan asioista siellä, missä ei ole uskovia, niin täytyy sanoa, että evankelistan sydän iloitsee. Olenhan silloin siellä, missä oikeasti tarvitaan toivon sanoma. Aralla mielellä todella olen tänään ja tiedän vaillinaisuuteni tässä asiassa. En edes yritä olla terapeutti, koska en sitä ole. Ammatti-ihmisiltä olen kuitenkin saanut rohkaisua siitä, että vertaiskokemus on hyvin parantavaa. Tieto ja toipuminen ei ole kirjaviisautta vaan elettyä elämää kaikki vuosia keräämä tieto siihen lisättynä. Apua arjen tasolla. Vastustus on varmasti kovaa ja vuosien taistelujen keskellä olen koko ajan kokenut, että ne on annettu kouluttamaan ja vahvistamaan minua tulevaa varten. Nyt tänään voin vähän käsittää, mistä on kysymys. Olen kiitollinen kaikista koettelemuksista, koska muuten en jaksaisi kaiken tämän keskellä. Ihmettelen sitä syvää levollisuutta, mikä kuitenkin nyt on. Luotan Jumalaan enemmän kuin olosuhteisiin. Hänhän on suunnitellut lähtöni ja tuloni ja tehtäväni -lepään Jumalan varassa. Myrskynkin keskellä.

Kiitos jos muistat rukouksin. Tarvitsen todella sitä. Viisautta haastatteluissa sanoa oikein ja ettei sanojani käytetä väärin. Ettei hyväksikäytetylle tule hyväksikäyttöä median tai minkä muunkaan yhteisön taholta. Tiedän sisimmässäni, että nyt on aika puhua ja nyt on aika ottaa tosissaan teema esille seurakunnissa. Viime viikonlopun koulutuksesta Jyväskylän seurakunnassa sain paljon palautetta. Aihe koettiin tärkeäksi ja jälleen kerran tuli esille uusia hyväksikäytettyjä, jotka halusivat puhua ja toipua asiasta. Paras taho auttaa hyväksikäytön uhreja on seurakunnat. Ei vain luterilainen kirkko, vaan kaikki kristilliset seurakunnat, jotka uskovat että Jeesus Kristus on tuonut vapauden ja avun ja parantumisen ristillä meille kaikille. Myös hyväksikäytön alueella. Ja tuonut anteeksiantamuksen, mikä ei tarvitsekaan hyväksyä synnin tekoa, mutta vapauttaa katsomaan eteenpäin ilman menneisyyden taakkaa. Jeesuksen veren kautta vapauteen! Tänäänkin.

Muistathan; Jeesus sanoi ristillä. "Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät". Voimme sanoa; "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tienneet mitä he tekivät". Jeesus auta! Jeesuksen verihaavat saa laskeutua meidän haavoihin ja parantuminen ja vapautuminen voi alkaa. Elämä voittaa! Totuus vapauttaa!