Viime päivät olen siivoillut viimeisiä komeroita edellisestä kodista. Kaksi ja puoli vuotta sitten kun KRS:n ovi sulkeutui suljin "työkaapinikin" oven. En ole sitä avannut sen jälkeen. Tänään istuin, itkin, ihmettelin ja kiitin! Mauri Tiilikaisen kirjeitä. Monien lähettäjieni kirjeitä, heidän tekemiä puhuttelevia runoja. Monien lahjojen kaappi. Piilossa olleet. Sanoja, mitä Jumala oli puhunut sydämelleni niinä vuosina. Pino lähettäjäkirjeitäni. Monia ihania muistoja. Mieleeni tuli ajat, kun sain olla työnäyssäni -evankeliumin ilosanoman viejänä. Mitä niin yhtäkkiä tapahtui? Missä nämä yli kaksi vuotta on ja olen ollut. Kuin pahaa untako. Tänään sain herätä. Kuin uuteen aamuun! Sittenkin Jumala on ja on ollut tässä! Olenhan nyt paljon lähempänä Häntä.

Vaikeimpien hetkien jälkeen olin saanut Sanat, jotka koin tulevan lohdutukseksi minulle Jumalan sydämeltä. Koin silloin, että jaan niitä vielä joskus muillekin. Eilen Seija ja Antti Pitkäsen konsertissa Sataman Valossa luin ne kuulijoille. Haluan rakas lukijani sanoa ne Sanat nyt myös Sinulle. Sinulle joka halveksit itseäsi. Sinulle, joka on hylätty. Sinulle joka tunnet huonommutta. Arvottomuutta. Ota ne vastaan Isän sydämeltä; "Minä en Sinua ole halpana pitänyt -Sinä olet minun silmissäni kallisarvoinen. Sinä olet minun. Vaikka vuoret järkkyvät ja kukkulat horjuvat, minun rakkauteni ei Sinusta väisty. Olet arvokas luomistekoni. Olet ihme, älä väheksy luomistekoani. Voiko savi sanoa valajalleen -miksi olet minusta tällaisen tehnyt. Olen muovannut Sinua -säröt olen myös nähnyt. Ne eivät halvenna Sinua. Olet arvokas ja rakas silmissäni. Haluan vapauttaa Sinut arvottomuuden valheesta. Se ei ole minun ääneni. Kipusi ne ovat vääristäneet. Haluan parantaa Sinut arvottomuudesta lepoon ja rauhaan. Iloon siitä, että olet olemassa. Minun arvokas kallisarvoinen ihmeeni. Älä epäile, löydät tämän minun Sanastani. Se on totuus. Olet kulkenut pitkän matkan -väsyksiin asti. Nyt avaan oven vapauteen. Parannan sinut.

Vielä Sinulle ote Jörk Zinkin ronosta, jonka Pertti Kallio Tornion yhteisillä naistenpäivillä lauloi meille: "Mitä Sinulle toivoisin, mitä Sinulle tahtoisin. Että juuresi löytäisi vettä ja oksasi kylpisi valossa. Että eläisit lähellä taivasta ja vahvasti juuret maassa. Että se mikä Sinussa on puutetta saisi kasvaa taivaan valossa. Kasvaa vihreän niityn laidalla, kasvupaikalla parhaalla. Että sekin, mikä Sinussa on muhkuraista, niin mutkaista ja keskeneräistä, pahkuraista löytäis suojan Jumalan armossa. Sitä Sinulle toivoisin, Sinä ystävä kallehin. Sitä Sinulle tahtoisin"

Ole siunattu ja rakastettu!