Tarina suomalaisesta naisesta tai miehestä. Totta jo Raamatun lehdiltä. Taruako osa kirjoittajallekin.  Joh.4:1-42

On kuuma helteinen päivä. Kello on 12 päivällä. Pitäisi lähteä liikkeelle. Vettä hakemaan. Voi kunpa voisin mennä sinne illalla niinkuin muutkin naiset. Voi miksi en enää voi mennä sinne niinkuin muut. Olen lähes varma ettei minun tarvitse kohdata ketään. Ei katsoa ketään silmiin. Onneksi kaikki on lepäämässä. En jaksa nähdä ketään ja heidän silmissään olevaa halveksuntaa ja syytöstä. Helle meinaa pakottaa minutkin levolle niinkuin muutkin, mutta lähdettävä on nyt kun kukaan ei näe. On päivän kuumin hetki. Matka kaivolle alkaa. Varjot seuraa perässäni. Saviruukku painaa helteessä. Jalkani raahaavat elettyä elämää askel askeleelta. Ovat tehneet askeleeni raskaaksi. Laittaneet pääni kumaraan. Olen niin häpeään ja tuomioon sidottu etten edes haluaisi elää. Valjaat hiertävät ja painavat. Itseni ja ihmisten laittamat. Tiedän, että  meitä on muitakin täällä kaupungissa. Eivät vain uskalla sitä ääneen sanoa. Se on tätä aikaa -tuumaan mielessäni.

Voi ei. Kaivolla onkin joku väsyneen näköinen mies. No, eihän hän kuitenkaan edes puhu minulle -olenhan niin arvoton. Saan siis varmaan olla rauhassa. Yllättäen hän pyytääkin juotavaa. Tämä ei ole tavallista, mietin. Eihän juutalaiset edes puhu meidän samarialaisten kanssa. Kukahan tuo mies oikein on. Puhuu kaivosta. Kuitenkin ihan kuin tarkoittaisi jotain enemmän. Vai tarjoaako tuo mies vettä, niin ettei minun enää tarvitse kaivolla käydä. Siitäkö hän puhuu kun väittää ettei minun enää tule jano. Jotain arvokasta tuolla miehellä kuitenkin on. En oikein ymmärrä kaikkea mistä tuo mies puhuu.

Yhtäkkiä hän pyytää jotain yllättävää. Että hakisin kaivolle miehen, jonka kanssa elän, vaikkei meitä ole edes vihitty. Monesko epäonnistunut liitto -käyn heti syyttelemään itseäni. Juuri siitä mitä häpeän kaikein eniten tuo mies muistuttaa. Missä olen epäonnistunut. Enkä edes itse ymmärrä miksi aina minulle käy niin. Tuo mieshän tietää kaiken minusta. Mistä hän voi tietää salaisimmatkin asiani, vaikkemme ole koskaan nähneetkään. Eihän hän edes tunne minua. Mistä hän voi tietää ne ihmissuhteet joitten varjossa koko elämäni tällä kylällä on. Olen niin särkynyt. Minulla ei ole toivoa -tuokin tietää häpeäni. Minusta tuntuu että murskaannun aivan kokonaan. Täällähän ei pitänyt olla ketään! Varjoni tulee päivänvaloon. Miksi tuo mies koski kipeimpään haavaani. Keskustelumme jatkuu. Kiinnostun kuuntelemaan.

Miksi tuo mies silti katsoo minua niin rakastavasti. Sekin koskee minuun. Kukaan ei ole katsonut minua noin. En voi oikein katsoa hänen silmiinsä, mutta en voi olla katsomattakaan. Tietää minusta kaiken ja silti näyttää rakastavan. Ei tämä mies voi olla kuka tahansa. Hän on ihmisen näköinen, mutta silti ei niinkuin muut. En ihan kaikkea ymmärrä mitä hän puhuu, mutta ikäänkuin saisin jonkun ihanan lahjan. Hänen sanansa koskee syvintä ikävääni, mikä on ajanut elämäni tähän. Ihmisen ikävä -sanaton ikävä. Yhtäkkiä silmäni avautuu. Tajuan elämäni. Kaipuuni täyttyy valtavalla rakkaudella. Olenko kohdannut Vapahtajani. Hänhän tiesi kaiken minusta. Yhtäkkiä vapaudun. Hän ei syytäkään minua enää.  Loppumaton ikäväni jano sammuu ja kaikki muu unohtuu. Jätän ruukkuni -arkiaskareet ja juoksen innoissani kertomaan löydöstäni. Hän tiesi minusta kaiken. Silti rakasti. Unohdan kaiken häpeäni.

Tulkaa kaikki katsoman Messiasta, maailman Vapahtajaa. Olen löytänyt hänet. Kyläläiset ensin ihmettelee. Edes kaksitoista apostolia eivät olleet saaneet kansaa kääntymään tämän miehen puoleen. Onko tuo sama nainen, josta kaikki puhuu. Hänhän suorastaan säteilee. Vapautuneena kertoo miehestä kaivolla. Tämän täytyy olla hyvä juttu, koska tuo nainenhan on kokonaan muuttunut. Emme enää saa häntä halveksivilla katseillammekaan hiljaiseksi. Tässä täytyy olla jotain, koska muutos naisessa näkyy. Nainen kertoo kaiken niin rohkeasti, yksinkertaisesti ja aidosti. Oman elämänkokemuksen kautta. On saanut elämänsä parhaan kohtaamisen yllättäen kaivolla. Hän on kohdannut Rakkauden joka sammutti elämän pituisen ikävän. Tähän mieheen minäkin haluan tutustua. Haluatko Sinäkin? Tässä ajassa.