Viime syksy ja talven alku on ollut hyvin puhuttelevaa ja monella tavalla raskastakin aikaa. Käytännön puurtaminen vie aikaa ja voimavaroja. Puheluita särkyneiltä on tullut lähes päivittäin ja joskus useitakin päivässä. Pinnan alla olleet kivut sekä tässä hetkessä olevat kivut hallitsee liiankin monen elämää. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä puhutaan mediassa hyvin paljon tänä aikana ja se myös käynnistää vanhan piilossa olleen kivun esille. Uhreja syyllistetään ja siten suljetaan suu puhumasta. Liian useinhan on niin, että kiusaaja jää ja kiusattu siirretään sivuun. Heikomman ja uhrin hylkääminen on helpompi, mutta ei siunauksellinen tie. Jeesus haluaa varmasti auttaa särjettyjä. Yleensä kun hyväksikäytetty alkaa puhumaan asiasta lähipiiri hylkää ja syyllistää pesän likaamisena tai syyllistämisenä, vaikka siitä ei ole kysymys. Tyypillistä, mutta kipeää. Hyväksikäytön teema on edelleen tabu ja tekijät syyllisyydessään alkavat tekemään uhrista elämän pilaajaa. Missään muussa teemassa en ole tavannut niin paljon syyllisyyden siirtämistä uhreille kuin tässä teemassa. Teon vaikutuksia vähätellään ja tämä jos mikä alue on täysin pimeä alue. Liian usein tekijä ei edes näe tekoaan, vaan sulkee sen pois tietoisuudesta -ehkä liian suuren syyllisyyden takia. Vähättelee ja näin mitätöi uudelleen uhrinsa.

Anteeksantamus on myös vaikea mutta tärkeä teema. Joko sillä väheksytään tai jopa hyväksytään koko teko tai parhaimmillaan sekä tekijä että uhri saa vapauden anteeksantamuksesta. Erittäin harvoin olen kuullut, että uhrilta pyydettäisiin anteeksi. Päinvastoin uhrithan ovat pilanneet hyväksikäyttäjien tai jopa yhteisöjen elämän puhumalla. Anteeksiantamus ei tarkoita, että väärää tekoa pitäisi hyväksyä. En usko sen olevan Jumalan tahtokaan. Jeesuskin vihastui vääryyteen. Jos ihminen katuu tekoaan, hänelle kuuluu anteeksiantamus, mutta jos hän anteeksantamuksen varjolla sallii vääryyden, on se väärin kaikkia kohtaan. Anteeksiantamus parantaa ja vapauttaa uhrin jopa toipumaan. Se on kuitenkin aina matka ja prosessi, eikä siihen saa painostaa. Hampaat irvessä sanottu anteeksi ei ole totta eikä siitä saa näin todellista vapautta. Itse aikoinaan olen tajunnut, etten kykene antamaan anteeksi mitä jälkiä hyväksikäyttö jätti elämääni ja jätin sen Jeesukselle. Sain kokea todellisen vapauden ja kohdallani se oli Jumalan teko. Vapauttavaa!! Katkeraan sydämeen ei mahdu rakkautta ja siksi anteeksiantamus on tärkeää toipumisessa.

Viime sunnuntaina olin Sastamalassa Tyrvään kirkossa illassa särkyneille. Paikallinen toimittaja oli ennakkoon sivuiltani noukkinut tietoja ja haastatteli myös illan lopuksi. Olen saanut jo paljon yhteydenottoja lehtijutun tiimoilta. Jos joku saa siitä apua ja toivoa elämäänsä, olen siitä kiitollinen. Oman elämäni olen antanut Jumalalla kokonaan ja vaikka työni ei ole helppoa hyökkäysten ja syyllistämisen takia, koen sen kuitenkin tärkeäksi ja kutsumuksekseni. Kaiken myrskynkin  keskellä on lepo ja rauha. Uskon, että nyt olisi seurakuntien aika puhua rohkeasti vaikeistakin asioista ja tehdä kaikkensa, että rikotut saa avun. Mikä siunaus siitä voisi ollakaan. Muistetaan rukouksin asiaa koska ilman rukousta ei mikään onnistu. Mielenkiinnolla odotan helmikuun seminaaria Helsingissä. Saadaan olla koko viikonloppu hyväksikäytön teeman äärellä. Tässä nettisivu lehtijutusta:

http://www.alueviesti.fi/pdf_files/201001200814270.3.pdf