Jumala luo uutta ja vanhaa puretaan. Viime talvi oli elämäni raskaimpia työn suhteen. Lähes koko kevät meni vapaapäivättä. Tein oikeastaan kolmea työtä yhtä aikaa. Toiminnanjohtajana Sataman Valossa, projektityöntekijänä puolikkaalla seurakunnassa sekä evankelistana kiertäminen ja välillä kouluttaminen. Sydän kertoi minulle viime kevänä toimenkuvaa. 7 viikon kesäloma myös laittoi asioita oikeaan järjestykseen. Jotain ratkaisuja on tehtävä. Monessa mukana -missään ei täydellä panoksella. Liikaa muistamista ja käytännön tehtäviä. Koko elimistönikin jo välillä kertoi. Pysähdy jo!

Eilen tein elämäni ehkä vaikeimpia ratkaisuja. Olin vuoden seurakunnan palkkalistoilla. Ihana asia, mutta kaikki kärsi. Työtä oli liikaa. Eilen vein eroanomuksen siitä virasta heittäytymällä taas tyhjän päälle. Sataman Valo tekee edelleen seurakunnan kanssa yhteistyötä ja ohjaamme ihmisiä sinne, mutta palkallisena työtä oli seurakunnassa liikaa. Sataman Valonkin työ kärsi. Koska Sataman Valo on oma yhdistys, ymmärrän että se ei riitä seurakunnalle. Oli kuin olisin todella astunut rantaveteen, josta en tiedä yhtään aukeaako reitti. Sen ratkaisun koin sydämelläni olevan Jumalan tahdon. Ja sain rauhan sen tehtyäni.

Sydämeni on evankelistan sydän. Toki evankelistatkin tekee käytännön asioita, mutta liika on liikaa. Olennainen riittää. Syksyn kalenterissa alkaa olla jo joitakin pyyntöjä ja uskon, että se työ on sitä, mihin minut on kutsuttu. Se ei uuvuta, vaan antaa myös ilon taisteluidenkin keskellä. Uutena tarjoamme seurakunnille kiertuetta: Iltoja särkyneille. Pari seurakuntaa on avannut jo syksyllä ovensa Joel Hallikaisen kanssa tehtävään kiertueeseen. Aralla mielellä odotan iltoja ja sitä miten monia ovia aukeaa. Joelin laulut ovat hyvin hoitavia ja uskon, että Jumala hoitaa kuulijoita vahvasti hänen laulujensa kautta. Joel on monen sisimmän syvä sanoittaja. Myös Seppo J Järvisen ja Tiina Sinkkosen kanssa kierrämme iltoja, mitä Jumala avaa. Jos koet että paikkakunnallesi olis hyvä tällaisia iltoja, niin ota rohkeasti yhteyttä ohjelmasihteeriimme Marjaan, jonka tiedot ovat sivuillamme.

Elämä on luopumista. Elämä on muutosta. Elämä on valintoja. Elämä on joskus hyppy tuntemattomaan. Kerrotaan tulipalosta, jossa pieni poika oli mennyt vahingossa palavan talon yläkertaan. Huutanut ikkunasta apua. Isä oli ikkunan alla ja huusi: "Hyppää poika, isä ottaa syliin". Poika oli vastannut ettei voi hypätä koska ei näe mitään. Isä siihen vastaten: "Hyppää vaan. Isä kyllä näkee"! Joskus elämässämme on tilanteita, jossa tunnemme kuin hyppäävämme tyhjän päälle. Tässäkin omassa tilanteessani uskon siihen, että vaikka en nyt kaikkea näe, niin Isä näkee! En voi väistää kutsumustani, vaikka hinta ei aina ole helppo. Ei minulla ole tietoa palkasta, eikä mistään muustakaan. On vain kutsu kertoa särkyneille ihmisille miten rakkaita he ovat Jumalalle. Ja että on olemassa toivo toivottomuudessa. Jumala voi! Kiitos jos muistat rukouksin! Tapahtukoon vain Isän tahto! Millään muulla ei ole enää mitään merkitystä.