Viime päivät ovat olleet työntäyteisiä ja muu aika on mennyt rukouksessa ja hiljaisuudessa. Sataman Valon muuttoa pienempiin kodikkaampin tiloihin ollaan juteltu ja rukoiltu. Eräs hallituksen ihminen kehoitti katselemaan pienempiä tiloja. Tuumasin vaan, että ei ne ole ennenkään tulleet hakemalla, vaan johdatuksessa. Rukoilin, että jos meidän on tarkoitus muuttaa, joku soittaa ja tarjoaa tiloja. Muutama viikko sitten soi puhelin ja soittaja tuumasi: Olen seurannut työtänne, olette nyt väärässä paikassa. Tarjoan teille tiloja satamassa. Jos emme olisi siirtyneet taidemuseon tiloihin, emme olisi saaneet tulevia ihania toimivia tiloja. Monet kerrat olemme kyselleet edellistä muuttoamme ja nyt siihenkin tuli tarkoitus. Päästäkseen eteenpäin uuteen on kuljettava pisteestä pisteeseen.

Miten usein kipuilemme polkujamme ja teitämme. Miksi Jumala? Miksi näitä polkuja? Useille meistä niin totta. Siinä kipuilussa eräänä päivänä ollessani eräs ystävä soitti. Hän näki kuvan pisteestä pisteeseen kuvasta. Mitä lapsena monet ovat piirtäneet. Jokainen piste täytyy mennä oikeassa numerojärjestyksessä, että oikea kuva piirtyy. Jos teemme oikopolkuja, emmekä malta kulkea pisteestä pisteeseen järjestyksessä kuva ei tule ehjäksi. Miten lohduttavaa. Usein vasta myöhemmin ymmärrämme elämämme teitä. Eikö sittenkään turhaa? Tänään en olisi tässä, jos menneisyyteni ei olisi sitä mitä on. Jumala lupaa johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen. Ei ainoastaan istuen rukoillen, tai vetäytyen sohvan nurkkaan rukoillen. Jumala voi johdattaa meitä olosuhteiden kautta, mutta ennenkaikkea Sanansa kautta. Kuitenkin myös kulkiessammekin eteenpäin askel kerrallaan -rukouksessa.

Onko Sinun elämässäsi pisteitä, jotka tuntuvat kipeiltä ja vaikeiltakin. Turhaako? Mietin, miten monen kipujen kautta Jumala on kasvattanut ja kouluttanut. Vuosi vuodelta -piste pisteeltä. Hän näkee kokonaisuuden, vaikka niin vähän näemme siitä itse. Räsymaton tavoin värit vaihtelevat ja koko elämän kirjo on kivuista kiitokseen. Tarvitaan niitä ihmisiä, jotka jaksaa rohkaista; Kyllä siitä hyvä tulloo. Ehkä tämän päivän elämäsi vaihe on vaikea, mutta voi olla hyvinkin tärkeä. Miksi kysymykset voi vaihtua kysymyksiin; mitä Jumala haluat tällä minulle puhua. Eikö Hän tietäisi paremmin kuin me itsekään, mikä on meille parasta. Sinun ja minun elämästä piirtyy kuva, joka on elämämme näköinen. Emme pääse kuin päivän matkan kerrallaan. Eme edes huomiseen ilman tätä päivää. Ilta särkyneille kiertuetta suunnitellessamme Joel sanoi viisaasti: Näitä iltoja ei säädellä vaan ne eletään. Mieleeni tuli jatko; Niitä iltoja ei nähdä silmillä ja kuulla korvilla, vaan sydämellä. Kun Herra Jeesus Kristus asuu sydämissämme, Hän johdattaa meitä elämämme huikeimpan seikkailuun. Elämää ei aina voi säädellä haluamallamme tavalla. Jumala piirtää  kokonaisuutta. Voimme elää luottaen ehjän kuvan piirtymistä -lopulta

Anna-Mari Kaskisen laulun sanoin: Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan, kyyneleetkin puhkeavat kukkaan, vaikkei silmä vielä nähdä saata, tuskakin on toivon kasvumaata.

Ps.119:105. Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani

Joh.8:12 Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo."