Äsken Jyväskylään ajellessa mieleeni muistui vuosien takaa monia asioita. Kirjan kirjoittamisen vuoksi sydän ja ajatukset työstää nykyään monia asioita. Autolla ajaessa on hyvää aikaa olla hiljaisuudessa ja antaa ajatusten tulla. Vuosia sitten eräs ystäväni soitti minulle joutsenesta, joka oli löytynyt heidän roskiksen vierestä. Lintu oli haavoittunut ja lääkärissä käynti näytti, että lintu oli todennäköisesti syvältä sukeltaessaan satuttanut toisen silmänsä. Joutsen tarvitsi hoitoa ja huolenpitoa. Ystäväni pyysi minua mukaansa viemään lintua Heinolan lintukotiin. En voinut silloin lähteä mukaan, mutta seurasin joutsenen tarinaa. Se kosketti minua monella tavalla.

Kun ystäväni veivät linnun Heinolan lintukotiin siellä oli ollut toinen haavoittunut joutsen. Se oli ollut niin masentunut, ettei ollut syönyt mitään pitkiin aikoihin. Oli vaan kököttänyt paikoillaan. Kun Savonlinnasta löydetty lintu oli laskettu maahan, se oli kävellyt heti Heinolan joutsenen viereen ja laulaa luikauttanut jotain. Siinä samassa Heinolan joutsen oli noussut ylös ja he olivat yhdessä käyneet syömään samaa ruokaa.

Siinä tapahtui se, mikä meille ihmisillekin on tuttua. Kyllä rikkinäinen toisen rikkinäisen tunnistaa. Vertaiskokemus on hyvin parantavaa. On sama kieli. Ymmärtää usein sanoittakin. Masentunut joutsen virkistyi toisen kohtaamisesta ja koko talven he olivat viettäneet yhdessä. Minua puhutteli niin paljon silloin jotsenten tarina, että soitin joskus lintukotiin ja kysyin, mitä niille linnuille kuuluu. Keväällä olivat sitten yhdessä päässeet vapauteen. Saivat olla särkyneiden majatalossa -lintukodissa hyvässä hoidossa virkistäen toisiaan.

Ystäväni kysyi lintukodin hoitajalta, mistä he tunnistaa joutsenen, jos tulevat sitä katsomaan. Hoitaja oli sanonut -siitä että arvet jää. Kun meillä elämässä sattuu asioita, mikä meitä haavoitta meille jää ikäänkuin arvet vaikka paranemmekin. Haava ei kuitenkaan ole enää tulehtunut, eikä avohaava johon sattuu. Arpeutunut haava ei ole edes vierestä kipeä, eikä ohjaa enää ajatuksiamme eikä valintojamme. Arvet muistuttaa meitä eletystä eämästä. Vuosien varrella sattuneista asioista.

Miten ihana asia, että huominen on taas uusi päivä. Uusi lehti kääntyy ja siihen sivulle kirjoitetaan vain huomisen päivän asiat. Kun Jeesus meitä vapauttaa ja parantaa voimme saada kokonaan uuden kirjan. Tuhlaajatyttö ja tuhlaajapoika tarina voi jäädä taakse ja uusi kirja kertookin ihan uusista asioista. Mistä emme olisi edes osannet uneksiakaan. Annetaan Jumalan tehdä elämämme uudeksi. Pyyhkiä Poikansa ristin työn kautta menneisyyden kirjoitukset ja puhdistaa ne Hänen Pyhällä verellään. Annetaan Jumalan kirjoittaa Hänen hyvä suunnitelmansa siihen. Uuteen kirjaan.