Tuntuu niin mukavalle kun Kairosmatka lähestyy. 2006 syksyllä kun läksin Kairoksen pihalta, minulla oli sisäinen tunne, että en enää tule sinne ihan heti, enkä koskaan tule entisenä. Näin kävi. Nyt elo-syyskuun vaihteessa teemme Savonlinnan porukan kanssa sinne bussilla matkan. En todellakaan mene samana ihmisenä. Paljon olen näiden kolmen "erämaa" vuoden aikana saanut oppia ja nähnyt sen, miten paljon on tänäänkin oppimista ;) Kerimäeltä lähtee toinen bussi yhtä aikaa. Oma 84v. äitinikin on matkalla mukana. Olemme monesti puhuneet siitä ja nyt se toteutuu. Vielä hän jaksaa lähteä ja olen siitä kiitollinen. Vanhempani kävivät yli kymmenen vuoden ajan joka vuosi siellä ja ihmettelin mikä ihmeen Kairos voi olla niin ihana paikka. Nyt ymmärrän, kun olen siellä käynyt. Aina kun olen sinne mennyt on elämässäni on tapahtunut jotain merkittävää. Mitähän nyt?
Viikko sitten menin erääseen kauppaan täällä ja törmäsin ihanaan juttuun. Retro-oloiseen 60-luvulta olevan näköiseen matkakaveriin. Sydämeni suorastaan suli kun näin sen. Kai sitä 60-luvulla syntyneellä pitääkin olla tällainen kaveri ;) Se kaveri on ihana matkalaukku. En tee yleensä tällaisia ostoksia, mutta en voinut olla ostamatta sitä kun näin. Rukoukseni on, että tarpeeseen. Jospa lukuisat yhteydenotot seurakunnista alkaa poikimaan matkoja. Niitä, mihin koen kutsumustakin. Siinä se laukku on nyt kököttänyt olohuonen lattialla. Kohta pakattuna Lapin Kairokseen. Kun mietinkin Revontulikappelia ja tuntureiden polkuja sydämeni kiittää ja laulaa. Ja ihanaa Kairoksen saunaa ja hyvää ruokaa. Kun menin eka kertaa Kairokselle, oli kuin kotiin olisi mennyt. Isä hoitoon. Kairoshetkeen.
Jes.55:12. Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä.
13. Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita; ja se tulee Herran kunniaksi, iankaikkiseksi merkiksi, joka ei häviä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.