Viime aikoina olen paljon ollut ajatuksissa ja työssänikin löydetyksi tulemisen teeman äärellä. Lapsena monet meistä on ollut piilosilla ja jännää on ollut. Piilossa olo ei ole niin jännittävää kuin löydetyksi tulemisen ilo tai joskus harmikin. Jos piilossa olo jatkuu kovin pitkään alkaa jo jalat levottomasti liikehtimään ja pitää jo kurkkia missä etsijä on. Uskon, että meillä kaikilla on löydetyksi tulemisen tarve. Sinut on nähty! Sinut on noteerattu. Liian monet potevat yksinäisyyttä ja sitä, että kukaan ei näe eikä kuule. Tämän teeman äärellä olimme Joelin kanssa ensimmäisessä illassa. Kirkossa penkit täyttyi etsijöistä ja niistä, jotka eivät ehkä ole edes löytäneet sanoja kivuilleen. Itkua ja naurua mahtui siihen tilaan. Elämän makua. Uskon, että näistä illoista särkyneille voisi tulla ajan myötä jotain hyvää. Jospa joku koki tulleensa kohdatuksi tai joku halusi kohdata Jeesuksen ja lähteä elämänsä parhaimpaan seikkailuun. Etsijästä tulee löydetty ja löydetystä voikin sitten tulla etsijä ;)

Jos emme ole kohdanneet omaa sisäistä pientä tyttöä ja poikaa ja jos emme rakasta sitä, on vaikea rakastaa ketään. Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi Jeesus opettaa. Itsekkyys ja Jumalan tahtoma rakkaus itseään kohtaan on kaksi eri asiaa. Jumala on luonut meidät tytöiksi ja pojiksi -naiseksi ja mieheksi. Miksi väheksyisimme Hänen luomistekoaan. Uskon, että kun hyväksymme terveellä tavalla itsemme ja näemme virheemmekin rehellisesti, emme ole kivittämässä niin paljon toisiakaan. Miksi väheksyisimme toisissammekaan Jumalan luomistekoa. Monessa meissä sisällä on pieni tyttö ja poika, joka on syliä vailla. Löydetyksi tulemista vailla. Siihen kipuun voimme etsiä apua vääristäkin lähteistä. Suhteesta toiseen. Hoitomuodoista toiseen. Hyvästä ruuasta tai muusta mässäilystä. Alkoholin tuomasta hetkellisestä helpotuksesta. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Kun löydämme Jeesuksen rakastavan katseen kaiken kaipauksen keskellä, voimme tulla löydetyksi tavalla, joka yllättää meidät.

Kun Jumala täyttää tyhjän kolomme sydämessämme, matkamme polulle voi tulla vierelläkulkijoita. Elämä voi olla silloin saamista ja antamista. Molempia yhtä aikaa. Löydetyksi tulemisen kaipaus ja rakkauden kaipuu on meissä kaikissa, joko jäätyneessä tilassa kipujemme takia tai sydän sulaneena huutaen rakkautta. Annetaan Jumalan löytää meidät ja parantaa vaille jäämisemme rakkaudellaan. Vain Hän on se, joka voi täyttää kaikki tarpeemme. Saamme olla ja elää levosta käsin keskellä seikkailua. Onko Sinua löydetty? Onko Sinulla isän ja äidin ikävää? Onko Sinulla ihmisen ikävää? Kaipaatko Sinä sisimmässäsi sitä, että joku löytää. Sitä Sinulle rukoilen, että joku sanoo; Sinut on nähty! Ikäväsi on nähty! Eräistä teksteistä Sinulle lohdutukseksi: Olet luova ihminen, työtä luomisen. Olet langennut ihminen, syvästi syntinen. Syvin kaipauksesi on Jumala. Syvin tarpeesi on armo.

Niin totta kuin Jumala on Isämme, on Hän myös äitimme. Sen Hän näytti minulle kaikessa, mutta erityisesti näissä ihanissa sanoissa: "Minä se ole, minä olen isyyden voima ja hyvyys. Minä se olen, minä olen äitiyden viisaus. Minä se olen, minä olen koko siunatun rakkauden valo ja armo. Minä se olen, minä olen kolminaisuus. Minä se olen, minä olen ykseys. Minä olen kaikkien asioiden korkea hyvyys. Minä annan Sinulle kyvyn rakastaa. Minä annan Sinulle kyvyn kaivat. Minä olen kaikkien oikeiden toiveiden loputon täyttymys"