Matkaterveiset jatkuu. Tänään Jyväskylästä ajoin Vaasaan. Matkaa kertyi yli neljän tunnin ajomatkan verran. Matkalaukut kyytiin -rukous ja sitten reissuun. Maisemat oli todella kauniita. Aurinko paistoi välillä ja talvinen maisema hoiti. Yli neljan tunnin matka ei tuntunut yhtään pitkälle.

Mieleeni muistui 2003 vuosi kun aloittelin työtä. Jyvässeutu oli paikka, jossa ensimmäiset illat olivat. Olin lähtiessä laittanut nuorimman lapseni lähtemään kotoa opiskelemaan. Kun palasin siltä reissulta tyhjä koti odotti. Myöhemmin ymmärsin, miten tarkka aikataulu Jumalla oli. Sain olla lasteni kanssa kun he tarvitsivat minua. Ei ollut ikävöiviä lapsia kotona odottamassa. Ihana keksintö tuo puhelin. Tänäänkin taas matkalta soitin molemmille lapsille. Vaikka he ovat aikuisia, he tarvitsevat aikaani. Heistä on mukava kuulla missä liikun. Muistelin sitä, miten pitkille matkat tuntui ja miten jännittävää oli ajella vieraita maisemia. Löydänkö varmasti ajoissa oikeaan osoitteeseen. Jumala on vahvistanut ja hoitanut paljon viime vuosien aikana. Uusista maisemista voi jo iloita ja nauttia.

Matkan aikana huomasin, että olin rukouksessa oikeastaan koko ajan. Siunasin paikkakuntia ja ihmisiä. Kannoin edellisenkin illan kuulijoita Jumalalle. Jumala on vienyt siihen, ettei minun tarvitse ryhtyä rukoilemaan, vaan voin olla koko ajan rukouksessa. Arjessakin. Jumala puhui matkalla siitä, että Hän johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen. Kulkevat, ei vain ainoastaan pysähtyvät rukoilemaan. Etsinkin paikan Raamatusta äsken majapaikaasani. Se löytyi Jeremian kirjasta 31:9 Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Jumala puhuu tässä Israelin kansasta, mutta se sopii meille tähänkin päivään. Kun kuljemme rukouksessa näemme, miten Jeesus on kulkenut edellämme. Raivannut tien.

Tämä ilta oli jälleen Ilta särkyneille. Saara Kinnunen juonsi illan. Ihanan hoitavasti. Taas yllättäen seurakuntakeskus täyttyi kuulijoista. Saimme myös illan lopuksi rukoilla pitkään monien puolesta. Taas jälleen eri seurakuntien jäseniä oli mukana. Sen tunnen ja siitä aina iloitsen. Jopa Seinäjoelta saakka oli tullut bussillinen porukkaa. Erityisesti tänään koin puhua siitä, miten me suorittajat saamme parantua tarvitseviksi ja löytää se pieni poika ja tyttö, joka kaipaa syliä ja rakkautta. Löytää isättöminä tai äidittöminä Isä, joka rakastaa sellaisenaan. On avioeroja tai on ollut kiireiset vanhemmat. Monia syitä isättömyyteen tai äidittömyyteen. Saamme vapautua suorittajasta olijaksi. Lepäämän täydellisen Isän rakkauden varassa. Pysähdyimme myös Betesdan altaan äärelle -näkemään parantaja. Ei parantumislähde, vaan parantajamme ja pelastajamme Jeesus Kristus.

Tänään oli illan jälkeen oikeasti ihanaa saada huone majapaikaksi, jossa oli hyvää syötävää, pehmoinen vuode, hiljaisuutta. Tänään erityisesti kiitän siitä, että saan olla yksin ja levätä hetki ennen huomista matkaa. Toivottavasti tapaamme huomennakin. Saa nähdä minne matka jatkuu ;) Hyvää yötä Jeesus myötä!