"Jos..."

"Minun olisi pitänyt…"
"Jos olisin silloin…"
"Jos en vain olisi…"
"Kaikki olisi nyt toisin, jos..."

Luin netistä artikkelin: Opi rakastamaan itseäsi - älä enää koskaan sano näin itsellesi.

"Se on mahdotonta" - "Minulla ei ole aikaa itselleni" - "Se on liian myöhäistä" - "En ansaitse olla onnellinen" - "Muut ovat parempia kuin minä" - "Vihaan itseäni" - "Älä valehtele" - "Olen epäonnistunut ihminen"

Tuntuuko liiankin tutulle? Miten usein menneisyyteemme sanotut sanat ovat jääneet elämään totuutena tähänkin päivään ja miten usein me itse niitä jatkamme itsellemme? Sanotuista sanoista on tullut totta elämässämme ja alamme uskoa niihin itsekin. Monet niistä sanoista ovat ajattelemattomia tokaisuja, mutta ne saattavat "jäädä elämään" varjona yllemme. Emme ehkä ole kuulleet lapsena vanhemmiltamme niitä sanoja, jotka kantaisi tänäänkin. tai ehkä aikuisuudessa elämässämme on ollut ihmisiä, jotka ovat peittäneet meidät sanoillamme - tehneet meistä mitä ovat halunneet tai tietämättään sanoneet. Kun katselen lapsenlapseni elämää - ihmettelen sitä aitoutta ja avoimmuutta. En voi muuta kuin huokaista että se saisi säilyä hänellä kantavana koko elämän ajan. Hymyä, hyviä sanoja - kohtaamista päivät tulvillaan. Sinä olet arvokas - ihanaa kun synnyit tänne maailmaan - tervetuloa elämään, olemaan, rakastamaan - OLET olemassa rakastettuna.

On useinkin helppo antaa toisille anteeksi - verrattuna itselle.. On helppo rohkaista toista - verrattuna siihen että ottaa kiitosta tai rohkaisua vastaan itse. On helppo nähdä toisessa hyvää ja kaunista - verrattuna siihen, että näkisi itsensä niinkuin toiset tai Jumala näkee.. Sanoilla on todella suuri merkitys - myös mitä sanomme itsellemme! Tänään voimme sanoa - Minua rakastetaan tänään tällaisena - Minussa on keskeneräisyyttä, rikkinäisyyttä, erehdynkin, teen virheitäkin - Silti olen riittävä - en tarvitsekaan olla täydellinen.

Sinulle ystävä tänään. AnsaitsematonRakkausMeidänOsaksemme. Itsekehu ja itserakkaus on eri asia kuin että hyväksyy itsensä sellaisenaan. Virheineenkin. Niinhän me kaikki ollaan :) Onko itsetunto vain kaiken hyvän asian tiedostamista. eikö hyvä itsetunto tarkoita, että tietää kuka on, mistä on tullut, ehkä mihin on menossa. Ja että tiedostan itseni oikein ja hyväksyn sen niin. Tiedän, että teen joskus väärin mutta aina oikeita väärin tekemisiäni voin pyytää anteeksi. Tiedän, että minussa on jotain muhkuraa, kuhmuraa, halkeemaakin, - joko valajan käsissä tulleita tai elämän murjomia tai muokkaamia. Ehkä astiasta on tullut särkynyt monien elämän kolareiden takia. Ehkä Sinusta tuntuu joltakin joka ei edes ole totta? Milloin olet sanonut itsellesi, että riität, olet arvokas, rakas, tärkeä ja kelvollinen kaikkeen mitä Sinulle juuri on tarkoitettu. Sinä voit sanoa sen tänään - vaikka se oliskin vaikeaa...

Jeesuksen sanat Sinulle:

Luuk.10:27. Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."