Eilen oli Mikkelissä ilta särkyneille. Sydämeni iloitsee kun saa olla käynnistelemässä näitä iltoja eri paikkakunnilla. Katsotaan miten siellä jatkossa. Pyynnöt seurakuntiin on nykyisin hyvin paljon sitä. Huomenna lähden Keminmaalle päivään särkyneille. Monet kyselevät illan nimen kuultuaan, olenko särkynyt ja kenelle se ilta on suunnattu. Sillloin oikeastaan ihminen kysyy mitä hänelle oikeasti kuuluu. Rikkoneisuutensa myöntäminen on ainoa tie toipumiseen. Kenellä sitä meillä ei olisi, jos totta olemme asioittemme kanssa.

Illan juontaja avasi ihanalla ajatuksella. Jari Kekäleen laulun sanoin. Haluan sen nyt Sinulle jakaa:

Jos olis sen verran ehjä että kestäis olla rikki.

Jos olis sen verran voimaa että kestäis olla heikko.

Jos olis sen verran nöyrä että kehtais pyytää apua.

        olis sen verran eväitä kuin on matkalla tarpeen

Jos sais sen verran rohkeutta ettei silmiänsä sulkisi.

Jos sais sen verran taakkoja ettei toisten ohi kulkisi.

Jos olis sen verran voimaa että kestäis antaa apua.

niin......

       olis sen verran eväitä kuin on matkalla tarpeen.

Jos jäis sen verran viisautta että kelpais ristin hulluus.

Jos jäis sen verran heikkoutta että kelpais ristin voima.

Jos näkis sen verran synneistään että kelpais ristin armo.

        .......jäis sen verran eväitä, että pääsis kotiin.

Ollaan rohkeasti mitä ollaan ja annetaan Jumalan rakkauden meitä hoitaa ja vahvistaa ja rohkaista. Ihmisyyteen kuuluu myös rikkinäisyyttä. On hyvä olla armolllinen itselleen, niin voi toisiakin armahtaa. Kotiin pääsyyn tarvitaan onneksi niin vähän eväitä. Vain usko Jeesukseen riittää!