Tänään oli rukousryhmämme yhden jäsenen hautajaiset. Täytyy sanoa, että oli raskas päivä. Varmasti raskain se oli hänen lapsilleen. Yllättävä kuolema on varmasti vielä vaikeampi kuin odotettu. Viime päivinä monet asiat ovat tulleet mieleeni hänestä. Kiitoksella. Yli kymmenen vuoden tuntemisen aikaan mahtuu monia hetkiä. Etenkin viime vuosi Jumala erityisesti yhdisti meitä. Vietimmehän paljon rukouksessa aikaa. Tänään erityisesti tajusin rukouksen merkityksen silläkin tavalla. Ystäväni koti oli viime aikoina kokoontumispaikkamme. Ei ole enää sama asia olla jossain muualla. Suru ja ilo yhdessä. Hän on päässyt kotiin.

Uskovan hautajaiset ovat niin erilaiset. Toivo jälleennäkemisestä. Tieto siitä, että Jeesuksen omana hänet herätetään viimeisenä päivänä iankaikkiseen elämään taivaan kotiin. Kesken siunaustilaisuuden kuin taivaallinen enkelikuoro olisi laulanut ylistystä ja valtava ilo täytti sydämeni. Ystävälläni ei ole enää kipuja. Ei murheita. Puhtaan valkoiset uudet vaatteet ja riemu taivaassa olo täytti sydämeni. Kirkkaus kesken surujuhlan. Niin oli moni muukin kokenut. Minua puhutteli, miten nopeasti kaikki käy. Elämän muutokset. Hetkessä koti on myynnissä. Maallinen telttamaja puretaan ja taivaallinen astuu voimaan. Miten vähän aikaa elämämme täällä kestääkään. Se rukous nousi sydämelle, että käyttäisimme aikamme ja päivämme oikein.

Ps.103:13. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
14. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15. Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
16. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
17. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
18. niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.

Muistan kiitoksella ystävääni ja hänen kotiaan. Monet ihanat seurat oli siellä ja monet rukoushetket. Siellä Jumala vahvisti myös kutsuni. Niinkuin monen muunkin. Sydämelleni laskeutui tänään kiitollisuus siitäkin. Ystäväni elämä on tehnyt paljon hyvää ja kantavaa hedelmää ja tekee yhä vaikkei häntä enää ole. Hän oli siinä puussa, missä Kristus oli elämän antaja. Monet siunaukset ovat vasta tulossa, mitä senkin kodin kautta tapahtui. Ihmissilmin sitä ei edes näe, mutta jokaisella meillä on oma sarkamme työpellolla. Monet saivat löytää elävän Vapahtajan senkin kodin kautta. Se kantaa vieläkin hedelmää -tänään -huomennakin vaikkei ystävääni täällä silmillä katsottuna näykään. Hän on jättänyt jäljen joka on siunauksen jälki. Monen elämässä.