Tänä iltana on runoilta. Liisa pyysi laulamaan kanssaan erän laulun, joka hoiti minua itseäni äsken. Sinulle ystäväni laulu rohkaisuksi tähän päivään.

Kerto:
Hiljaa vaan, saat olla minuun luota vaan
Hiljaa vaan, sun täytän rauhallain
Hiljaa vaaan, kun uskot, minä jätä en;
Kulje minuun luottaen.

Sulle kaiken tahdon antaa, sulle laulan kiitoksen
Sinun luonasi saan olla, kuulen hiljaa kuiskauksen:

Kun vain rauhassani kuljet, olet tiellä totuuden
Pyhän Hengen puhtaat siivet sua kantaa tunnet sen:

Sinut kutsunut oon luoksen sua paljon rakastan
Kaiken valmiiksi jo tein sä minuun hiljaa luotathan:

1Kun:19:11-13 Herran ääni sanoi: "Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi." Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.

Jumala ei ollut myrskyssä, ei maanjäristyksessä, tulessa, mutta ilmestyi kaiken sen jälkeen hiljaisessa tuulen huminassa. Pieksämäellä Sanan ja rukouksen illassa ollessa ja viime aikoina muutenkin tämä Raamatun paikka on noussut mieleeni. Hiljaisuus puhutteli minua siellä. Ylistysryhmä lauloi hiljaa taivaallisella äänellä. Pöntössä ollessa tuntui siltä, että teki mieli puhua kuiskaamalla. Etten vaan riko hiljaisuudessa olevaa Jumalan läsnäoloa, mitä koin. Siinä puhuessa mietin, miten voisin olla olematta, että Jumala puhuisi ja hoitaisi ihmisiä. Alttarihetken aikana ihmiset hiljaa tuli alttarille rukoiltavaksi. Hiljaa siunattiin heitä ja rukoiltiin heidän puolesta. Kukaan palvelijoista ei huutanut tai tehostanut muutenkaan ääntään. Jumalan pyhyyden hetki.

Seurakunnissa ja muallakin myrskyää. Maa järisee. Tultakin heitellään. Joskus jopa eri tilaisuuksissa ääntä kuuluu niin että tuntuu. Uskon kuitenkin, että kun Jumala oikeasti ilmestyy me menemme hiljaiseksi polvilleen Jumalan pyhyyden ja suuruuden edessä ja siitä mitä Hän on. Uskon, että päät painuu ja hiljaa olemme Jumalan kasvojen edessä. Ymmärrämme Jumalan suuruuden ja ihmisen pienuuden. Maailma on hälyääniä täynnä. Miten usein peitämme ne omalla äänellämme ja melulla. Puhun nyt myös itselleni ja kadun sitä. Jeesuskin vetäytyi hiljaisuuteen. Miksi me emme vielä enemmän sitä tarvitsisi. Vain Jumala tekee herätyksen, ei kukaan ihminen tai järjestö tai seurakunta. Saamme olla kuin sivustaseurajia ja hiljentyä Hänen suuruutensa äärellä. Hän ei jaa kunniaansa kenenkään kanssa.

Jumalaa ei voi käskyttää. Hän tulee miten tahtoo ja tekee mitä tahtoo. Ihmisten parhaaksi. Sinun parhaaksi. Joskus ymmärrämme sen vasta myöhemmin, miksi kaikkiin rukouksiin tai oikeasti pyyntöihimme ei heti vastattu. Viime vuosina yhä enemmän menen hiljaisemmaksi. Tunnen miten pieni ihminen on suuren Jumalan edessä. Ei siinä ole paljon pullistelemista ja suureen ääneen huutamista. Ainakaan minulla.

Onko Sinulla asioita, joita olet kipuillut. Miksi Jumala ei vastaa! Olkoon laulun ja Raamatun Sanat Sinulle rohkaisuksi. Odota ja luota vaan. Hän tulee ilmestymään elämässäsi. Hän vastaa ajallaa. Eikä vastaus sittenkään myöhästy. Koetko epäoikeudenmukaisuutta. Luota silti Herraan. Hän auttaa! Ja se apu on kestävää. Hyvää pysyvää hedelmää tuovaa. Ei vain väliaikaista hyvää. Odota Herraa!

Ps.37:3-7 Luota Herraan ja tee hyvää, niin saat asua maassasi, turvallisilla laidunmailla. Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo. Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen! Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivän aurinko. Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan!