Terveisiä Sataman Valon muuttotouhuista. On ollut todella ilo olla laittamassa uutta paikkaa. Porukka on ollut todella innoissaan, vaikkakin rankkaakin on ollut kaikkien tavaroiden kanteleminen. Monelle vapaaehtoiselle saa olla kiitollinen. Jokainen haluaa antaa omaa aikaansa ja taitojansa uuden laittamiseen. Siitä tulee HIENO!

Kun tänään ajelin sinne sydämelleni tuli kiitosmieli siitä, miten kaunista siellä tulee olemaan. Miten hoitavaa se on elämässä epäonnistuneelle, että Häntä varten on laitettu niin kaunista. Tapahtuma puhuttaa paljon tässä kaupungissa ja eilen tehtiin haastattelu tämän päivän lehteen. Tuntuu niin uskomattomalle että saa olla tässä mukana, vaikka on tuntunut siltä, että kaikki on romuttunut. Ehkä juuri siksi!

Kuitenkin koko ajan aralla mielellä kyselee onko omilla asioilla, vai onko Jumala mukana. Teenkö varmasti Hänen tahtonsa mukaan. Usein epäilee jopa sitä, onko edes kutsuttu työhön, koska vaikeuksiakin on. Hassua kyllä, mutta kehuminen koskee. Eräs kuulija oli Jyväskylässä ymmärtänyt sen sanoessaan minulle: "Anna anteeksi, mutta puhuit hyvin." Jos joku kertoo saaneeensa avun Jumalalta kauttani se ilahduttaa sydäntä ja saa kiittämään Jumalaa. Mutta jos joku kehuu hyvää puhetta tai jotain muuta se tuntuu joskus jopa lyönniltä. Vain se, mitä Jumala on, on kehuttavaa.

Rohkaisua tarvitaan kuitenkin joskus, että jaksaa kaiken taitelun keskellä. Tänään laitoimme toimisto/rukouspaikkaa kuntoon. Mielessä oli ajatus, olenkohan nyt oikealla paikalla. Onko tämä minun työ. Sisustajamme tuli kohta siihen ja sanoi: "Koska tässä ei ole ovea, niin laitetaanko tähän oviaukkoon sellainen paksu köysi, niinkuin taidenäyttelyissäkin on. Silloin kun siellä ei ole ketään sen voi laittaa eteen. Se olisi niinkuin paksu laivan käysi, ja ihan hyvän näköinenkin."

Vuosia sitten eräs ystävä rukoili puolestani. Hän sai sydämelle näyn: Olen jossain huoneessa, ja siinä oviaukossa on paksu köysi, niinkuin taidenäyttelyssä on. Rukous jatkui, mutta se on henkilökohtaista. Ihmettelin silloin vuosia sitten mitähän tuo tarkoittaa -Niinkuin taidenäyttelyn köysi. Sisustajamme ei tiennyt siitä rukouksesta mitään. Näin Jumala vahvisti tänään, että Hän on suunnitellut tämän päivän. Jumala tiesi jo silloin vuosia sitten, että jonakin päivänä olen tilanteessa, jossa huoneen "oveksi" laitetaan paksu köysi. Taidemuseon tiloissa. Loppupäivästä en enää epäillyt olenko oikealla paikalla vaan kiitoksella vein asioita eteenpäin. Uskon -Jumalan tahtomalla paikalla. Hän myös tiesi, että tarvitsen erityistä vahvistusta tänään.

Profetioiden varassa emme voi elää emmekä voi juosta niiden perässä. Se ei johda hyvään. Jumala puhuu Sinulle ensin henkilökohtaisesti ja voi sen sitten vahvistaa palvelijoittensa kautta. Se mikä on Hänestä toteutuu. Profetiat eivät myöskään ahdista ihmistä. Se ei ole Jumalan mieli. Muistan erään profetian kun tyttöni lähti merelle töihin. Hän ei kuulemma koskaan tule sieltä entisellään pois. Jotakin vakavaa tapahtuu siellä. Ja hallelujaa päälle. Kuusi viikkoa sydämessäni oli ahdistus tästä, vaikka yritin jättää sen ajatuksista pois. Tyttö tuli terveenä kotiin, mutta hiukset lähes 10s. lyhyempänä:) Jos Jumala varoittaa jostain, siinä on aina toivon näkäala ja rakkaus. Hän ei jätä meitä ahdistukseen profetioiden kautta.

Jumala haluaa meitä kuitenkin armolahjojensa kautta vahvistaa, nuhdella, rohkaista, rakentaa ja parantaakin. Kun ne toimivat Sanan pohjalta ja toteutuvat, niistä voi vain kiittää Jumalaa. Ollaan siinä rohkeita, mutta samalla aralla mielellä. Joku vahvistava Sana Jumalan sydämeltä voi olla arvaamattoman tarpeellisia jollekin ihmiselle. Kiitän tänään sitä ihmistä, joka uskalsi sanoa ääneen sydämelle laskeutuneen näyn, vaikka se hassulle silloin tuntuikin. Jumala kuitenkin tiesi -jo silloin!