Olin työpalaverissa joitakin päiviä sitten. Kyseltiin kaikilta kuulumiset. Mitä kuulu työhön ja muutenkin. Kysely lähti sieltä reunasta, missä istuin. En kerennyt miettiä, mitä sanoisin. Huomasin sanoneeni, että arjen keskellä puurtamista. No sitä työni on ollut suurimmaksi osaksi. Juhlahetkistä en sanonut mitään joita olen kokenut niinä päiviä kun on saanut olla jakamassa Sanaa ja olla reissun päällä. Miten lie kulkurin taipumusta. Sanoin myös mediamyllytyksessä olosta. Siitä siis suu puhuu mitä sydän on täynnä. Mikä vie ajan ja ajatukset enimmäkseen.

Siinä työtovereita kuunnellessa ajatelin miten tärkeää on levon aika ja se ettei kalenteri täyty liikaa. Tämän asian kanssa olen kampaillut itse pitkään. Kun aloitin työni julistajana otin vastaan niin paljon reissuja, että esimieheni huomautti tästä. Kehoitti laittamaan vapaat ensin kalenteriin. Nyt myöhemmin olen ajatellut, että sisälläni oli alitajuisesti tunne, että minua ei kohta enää pyydetä mihinkään ja siksi otin vastaan niin tiuhaan matkoja. En osannut ajatella pitkällä tähtäimellä, vaan huomaamatta elin kuin vimeistä päivää. Oli ikäänkuin kiire kertoa sanoma, minkä sydämessään koki jaettavaksi. Tekemisen makua, voi voi ;)  Nyt voin vaikka olla vaan, jos se on Jumalan tahto. Se on tärkeintä, eikä se mitä teen.

Viime aikoina olen erityisesti ymmärtänyt levon merkityksen. Ja levosta käsin työssä olemisen. Väsyn työssäni tehtäväkeskeisyyteen. Soittoja, kokouksia, järjestelyä joka päivä. Vaikka kiersin paljon julistajan työssä ollessani, niin väsyin vähemmän. Yli 200 seurakuntapäivää kolmen vuoden aikana. Eräitä puheiden valmistuksia siis. Lisäksi viikonlopun kurssit ja viikon leirit. Olin paljon Raamatun äärellä ja rukouksessa kotona. En väsynyt siinä työssä. Olen kaivannut niitä aikoja ja ymmärtänyt nyt vasta, miten rikasta se aika elämässäni oli. Kaivaten muistan lapin tuntureiden kupeilla kuljettuja viikkoja. Takakontissa matkalaukut joskus jopa yli kolme viikkoa. Eikä väsyttänyt.

Jeesus sanoo Matt.11:28-30. "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."

Jeesus haluaa lähettää meitä työhönsä Hänen ikeellään. Meidän itsemme laittama ies tai toisten valjastama työ uuvuttaa meitä. Siinä ei ole lepo eikä rauha. Viime aikoina olen erityisesti tämän huomannut omassa työssäni. Teen paljon käytännön asioita, joita sydämessäni koen tekemisenä. Jollekin toiselle ne olisi mieleistä. Koen ettei minua ole siihen tarkoitettu. Jonkun ne on kuitenkin ollut tehtävä ja yksinäisenä ihmisenä se on helposti langennut minulle. On ollut liian helppo luvata asioita.

Pari viikkoa sitten Jyväskylän reissun jälkeen huomasin virkistyväni. Tunsi olevani omalla paikallani kutsumuksessani. Mietin myös vakavasti että kalenterini on laitettava kuntoon. Tehtävä vain olennaiset ja jätettävä aikaa vapaalle ja levolle. Lasten luona käymiseen ja kotona lepäämiseen. Miten ihana olisi ollut kuulumiskierroksella kertoa pojan uudessa kodissa käymisestä. Viikonlopusta heidän kanssaan. Siitä, miten lenkkeily on alkanut maistua ja innostaa. Siitä, miten hyvä on olla vain kotona. Siitä, miten virkistävää itsellekin on ollut matkoilla, vaikka se työtä on ollutkin.

Arvomme ihmisenä ei tule tekemisestä vaan siitä että yksinkertaisesti olemme olemassa. Jumala ei rakasta Sinua eikä minua siksi mitä teemme, vaan siksi mitä olemme. Jeesuksen sanat levosta ja Hänen ikeestään pitäisi olla arkipäivää. Työn ei pitäisi olla puurtamista vaan olemista palvellen. Hänen antama työn kuorma ei vaivuta meitä uupumukseen. Meitä monia on jo lapsena opetettu siihen, että jos teemme jotain saamme kiitosta. Vain tekemisen kautta. Kun lapseni oli pieniä saimme palautetta päiväkodin henkilökunnalta. Emme koskaan sanoneet että ole kiltisti tai jotain sellaista. Vaan toivotimme hauskaa päivää!! Nyt jälkikäteen olen siitä iloinen, että emme painostaneet tai arvostaneet lapsiamme tekemisen tai kiltteyden kautta. Heissä huomaan työssä ja jopa opiskelussa levosta käsin elämisen tänäkin päivänä.

Levosta käsin työssä tai kotona olemista ja siunausta Sinulle tähänkin päivään! Olet arvokas teet tai olet tekemättä mitään. Muistetaan levätäkin välillä.