Viime viikonloppu oli merkittävä ihan minulle itselleni, vaikka olin jollain lailla palvelutehtävässäkin. Lauantaina olimme perheen merkityksen ja kysymysten äärellä. Monia syviä asioita heräsi mieleeni. Tästä päivästäkin jopa vuosien taakse. Tajusin miten tärkeä merkitys joillakin ihmisillä on ollut elämässäni. Ne ovat joskus olleet vain pieniä hetkiä. Kohtaamisia, joissa elämän arvot -henkinen ja hengellinen kyky kohdata ihminen on ollut kohdallaan. Ne ovat olleet arvokkaita hetkiä jotka ovat vahvistaneet myös omia elämän arvoja. Olleet esimerkkinä omien tulevien elämän valintojen keskellä. Rukous siitä, että voisi toimia Jumalan viisaudella arjen tilanteissa vaan vahvistui.

Sunnuntaina oli seurakuntamme "hevosenkenkäilta" jossa olin Ilkka Puhakan haastateltavana. Yleensä en ole niissä illoissa millään lailla esillä, vaan mahdollistan toisten esillä olon. Tapahtumien suunnittelu ja organisointi on ollut haasteellista, mutta siunattua tehtävää. Joskus ns. näkymätön tehtävä voi olla vielä siunatumpaa kuin näkyvä. Näkyni siinä työssä onkin että monet saavat niissä illoissa olla esillä -ei samat jotka aina tavallisestikin. Olen rohkaissut seurakuntamme työntekijöitä tulemaan mukaan vaikkei ns. näkyvää tehtävää olekaan. Siitä on tullut joillekin ilo. Se että mahdollistaa toisten palvelemisen on myös tärkeää palvelemista.

Sunnuntai aamuna soitin äidilleni varmistaakseni luvan puhua hänestä. Äitini iloitsi; kerro vaan, miten ihanaa on kun vapautuu. Äitini on yli 80 ja elää varmaan elämänsä onnellisinta aikaa. Se puhuttelee minua valtavasti. Hän on osannut tarttua hetkeen. "Pienet ilot pitävät pinnalla" hän on joskus tuumannut. Kuitenkin kuulin äitini suusta sanoja, joita en ole ennen koskaan kuullut. "Olen onnellinen. Koko elämäni on ollut niin onnellinen." Hän oli viime viikolla katsellut vanhoja valokuvia ja ihmetellyt miten onnellinen elämä hänellä onkaan ollut. Aivan varmasti siellä on ollut kipua ja tuskaakin. Silti. Miten onnellinen elämä äitini mielestä!

Voinko sanoa, että olen onnellinen? Olenko koskaan ollut? Mitä on onnellisuus? Olenko tarttunut johonkin hetkeen ja tuntenut onnellisuutta? Olenko edes koskaan pysähtynyt ajattelemaan sitä? Huomaanko hetket jossa voisi olla onnellinen? Näenkö vaikeidenkin tilanteiden aikana jossain asiassa aihetta kiittää? Olenko tyytyväinen mitä on vai siihen mitä saan? Onnellisuus -olemisen sietämätön keveys -sitäkö? Onko se tyytyväisyyttä olosuhteisiin missä elän? Tunnenko olevani siinä, mihin kuulun, vai kaipaanko jonnekin mitä en edes tiedä missä se on ja mitä se on? Tiedänkö mitä haluan elämältä? Siinäpä muutama kysymys joihin jokainen voi antaa omanlaisen vastauksen. Rukoillaan sitä, että mekin voimme jonain päivänä sanoa; OLEN ONNELLINEN

1Tess.5:14-18 Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille. Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.