Uusi elämä voittaa tapahtuma on ohi ja täytyy sanoa, että porukka on väsynyt mutta onnellinen. Kiitollinen siitä, miten saimme kokea Jumalan läsnäoloa ja saimme kohdata monia ihmisiä. Perjantaina satoi vettä ja olimme Tuomiokirkossa laulamassa raikuvasti kauneimpia tuttuja hengellisiä lauluja. Lauantaina Uusi Viini konsertoi jo torilla auringon paisteessa. Torilla ja Sataman Valossa oli elämää ja ovet olivat avoinna yömyöhään saakka.

Kahdeksas kesä keräsi viidenkymmenen ja sadan välillä vapaaehtoisia tekemään jotain. Joku paistoi pullaa, joku keitti kahvia. Joku rukoili, joku oli muuten tavattavissa. Yhteys oli käsin kosketeltavaa ja monet halaukset tuli annettua ja saatua viikonlopun aikana. Oli taivaallista palvella yhdessä. Uskon, että jokainen tunsi tekevänsä yhtä arvokasta työtä -teki sitten mitä tahansa. Siinä on siunaus.

Tapani Suonto ja Leevi Launonen veivät meidät Sanan äärelle. Saimme kokea erityistä Jumalan puhetta molempien palvelijoittensa kautta. Sana oli juuri meille tarkoitettu. Monet tulivat rohkaistuksi, ravituksi, hoidetuksi. Itsekin iloitsin molempien erittäin terveestä Sanasta. Juuri tähän aikaan tärkeää sanomaa. Pyhä Henki oli vahvasti mukana ja Sana tuli suoraan sydämeemme. Yhtään kesää emme ole unohtaneet Sanan tärkeyttä. Se on aina ollut yksi tärkeä osa viikonloppuamme. Tarvitaan opettajia, jotka johtavat kuulijoita perusasioiden äärelle. Suomi tarvitsee rohkeita, Hengessä terveitä opettajia.

Lauantai-iltana joitakin asioita jäi erityisesti mieleeni. Pari nuorta tuli kaljapullojen kanssa torille. Huomasin järkkäreiden menevän heitä poistamaan torialueelta. Menin tilanteeseen ja toivotin erityisesti nuoret tervetulleeksi. Heitä se ilahdutti niin että illan aikana etumaisesta penkistä vilkuttelivat minulle. Koin, että hehän olivat tärkeimpiä kuulijoita. Toinen kertoi tulleensa siihen siksi, koska häneltä oli juuri läheinen kuollut. Ihana nuori, joka haki pullosta lohtua. Yksi lievästi humalassa ollut mies halusi illan lopuksi mennä julkisesti rukoiltavaksi ja antaa elämänsä Jeesukselle. Illan lopuksi muutaman päihtyneen porukka tulikin perässämme pyynnöstämme Sataman Valoon ja saimme olla tekemässä sitä työtä, mihin meitä oli kutsuttukin.

Saimme rukoilla heidän puolestaan. Näimme itkeviä tuskaansa huutavia etsiviä. Saimme olla heidän kanssaan ja kertoa Jumalan rakkaudesta. Ai että sydämeni iloitsi siitä. Illan lopuksi Sataman Valoon pölähti joukko nuoria. Ihania elämää aloittelevia nuoria tyttöjä ja poikia. Torillakin ollut nuori tuli vähän ennen puoltayötä ja pyysi ruokaa. Ei ollut kahteen viikkoon syönyt kuin makaroonia. Niinpä hän saikin hengellisen ruuan lisäksi hyvää syötävää reppuunsa ja sai olla muiden nuorten keskellä. Lauantai-ilta päättyi sydäntäni ilahduttavasti nuorten kanssa ollessa ja pari vein kotiin sateen ropistessa. Nuorten työ alkaa syksyllä ja siihen pyydän rukousta.

Sunnuntain kiitosjuhlassa kirkkoherra Sammeli Juntunen puhui ja helluntaiseurakunnan paimen Kari Pölönen juonsi. Saimme kaikista seurakunnista olla siellä yhdessä kiittämässä Jumalaa viikonlopusta. Mikään ei ole niin siunattua kuin yhdessä eri seurakuntien kanssa toimiminen. Siinä on erityinen siunaus. Kun menin helluntaiseurakuntaan Kari spontaanisti tuumasi; "Olet ihan virkeän näköinen". On ollut joitakin vuosia, jolloin sunnuntaina on näkynyt viikonlopun valvominen, vastuunkanto ja muutkin olleet paineet. Nyt koin todella olevani virkeä. Kun sunnuntai-ilta tuli, täytyy sanoa, että olin väsynyt mutta onnellinen. Luonnollisen uupunut -sydän taynnä kiitosta. Kunnia ja kiitos yksin Jumalalle tapahtumasta -kenelle se kokonaan kuuluukin. Ja kiitos Hänelle, että saimme olla mukana kaikessa siinä. Kiitos myös rukouksista. Erityisesti koin, että tapahtuman puolesta oli rukoiltu ja siksi kaikki meni niinkin hyvin.