Eräs ystäväni oli yökylässä -juttelimme ja rukoilimme. Dippasimme herkkuja ja löhöilimme sohvilla. Pitkä vuosia kestänyt ystävyys on nähnyt monet ylä- ja alamäet ja tulee aina vaan tärkeämmäksi. Toinen toisensa kunnioitus ja aito välittäminen on todella tärkeää. Eräs kuulija kysyi yhden illan jälkeen minulta riittääkö sinulle Jeesus vai onko sinulla ystäviä. Hän kun on nähnyt minut vain työssäni. Kerroin siinä miten tärkeitä minulle on lapset, ystävät ja läheiset. Oma äitikin on tullut aina vaan rakkaammaksi. Ystävien kanssa vietetyt ajat ovat saaneet aina vaan tärkeämmän merkityksen. Saa olla yhteydessä ja jakaa arjen hetkiä.

Juttelimme ystäväni kanssa valmistuvasta kirjasta. Mietimme kuvitustakin. Mitä kuvia sopisi teksteihini, jossa käsitellään eheytymistä vaikeista asioista. Ystäväni tuumasi: "Musta möykky." Niin oikea kuva! Mieleeni tuli Oronmyllyn alttarilla monia vuosia sitten parantava anteeksiantamus viikonloppu. Olin mennyt sinne valtavassa ahdistuksessa. Avain taskussa siltä varalta jos ahdistaa niin lähden heti pois. En lähtenyt -kiitos Jumalalle! Hän sai hoitaa ja vapauttaa sisäisestä vuosikymmeniä jatkuneesta ahdistuksesta. Mikään ei ole enää ollut samaa sen viikonlopun jälkeen.

Kurssin vetäjä pyysi meitä piirtämään isolle paperille asian, minkä haluaa viedä ristin juurelle. Ensimmäisten päivien aikana en vielä saanut mitään piirrettyä. Kolmantena päivänä juuri ennen kurssin loppua suorastaan juoksin piirtämään. Piirsin vain mustan möykyn ja piirtäessä ajattelin; Tässä on koko möykky sisältäni. Kurssin vetäjä vei paperin takan luo ja laittoi palamaan. Kääntyi suoraan minua kohti, osoitti sormella ja sanoi: "Nyt se on sitten poissa. Sitä ei enää ole." Siinä samassa sisälläni ollut musta ahdistuksen möykky oli poissa. Ensimmäistä kertaa elämässäni hyppelin Oron pihassa vapaana kuin pieni iloinen tyttö. Täytyy sanoa, että alussa säikähdin helpottavaa oloani. Miten nyt osaan olla ja elää, kun sitä möykkyä sisälläni ei enää ole. Tuttuhan on turvallista -eikö vaan. Kuitenkin ilo ja rauha oli suurempi kuin pelko ja sain lähteä sieltä uuteen elämään. Opettelemaan elämää ilman jatkuvaa ahdistusta. Kiitos Jumalan ja kiitos Oron!

Joh.8:36. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.

Gal.5:1. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.