sunnuntai, 28. syyskuu 2008
Pala elävästä elämästä
Puhelin soi. Voi sanoa, että "sijaislapseni" soittaa. "Tule käymään, tervehtimään Jussia." Jännittynyt ilme molemmilla. Hyväksyyköhän varaäiti? Pian jutellaan vapautuneena ja nauretaankin. Kysyvät välillä vakavasti vanhemmalta neuvoa avioliitosta. seurustelusta. Voi tuota nuorten onnea. Ihanaa katsottavaa. Sydämeni iloitsee. Rukoukset on kuultu. Pieni Laku käy pyörimään ympärillä. Huomio kiintyy Lakuun. "Hei. Voisitko mummo ottaa Lakun hoitoon, niin saadaan jutella ja tutustua rauhassa?" "Joo. Mielelläni" Ruokapurkki mukaan. Kaikki muutkin tarvittavat. "Huomiseen asti heippa."
Laku mummon luona hoidossa eka kertaa. Pian alkaa tapahtua. Pöydältä pari tavaraa lattialle. Joka paikka pitää tutkia. Sitten leikkimään. Välillä syliin. Ilta menee nopeasti. Kotini on äkkiä elämää täynnä. Sitten iltapalalle -hyvin maistui. Vielä iltapesut ja sitten nukkumaan. Äiti soittaa, huolehtii; "Oletko pärjännyt Lakun kanssa. Kyllä on jo ikävä!" Lohduttelen: "Kaikki hyvin. Nähdään huomenna" Ilta rauhoittuu. Lakun vauhti alkaa hiljetä. Uni tulee silmään. Nyt nukkumaan.
Yöllä herätys. Karvainen kuono näykkii poskeani. Leikitäänkö? Silitä vähän. Ei nyt nukuta. Rapsuta nyt. Varpaissa kohta terävät kynnet. Eikös nyt leikitä. Välillä nukutaankin. Aamulla aikainen herätys. Kehräten. Lempeä herätyskello. Ai kun kaipaan silitystä, rapsutusta -älä mummo nuku.
Laku -pieni mustavalkoinen kissa. Miina - pieni ranskanbuldokki. Nelijalkaiset yhden päivän aikana mummon ihasteltavina ja hoidettavana. Molemmat uusia elämän alkuja. Täynnä leikkiä ja elämää. Lasten ilo, huolehtiminen ja hoivaamisen tarve näkyy. Vauvankaipuu siinä välillä myös. Siitäkin puhutaan. Pikaratkaisuko nelijalkaisista hoitamisen tarpeeseen. Jostainhan se hoitaminen on aloitettava. Ja mummon tehtävä ;)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.