Olin helluntaina rannalla. Löysin ihan uuden kotini läheltä ison kalliorannan, jossa on uimalaiturikin. Asun lähellä keskustaa -keskellä luontoa. Jotenkin koin tärkeämpänä olla siellä ystäväni kanssa rukouksessa kuin mennä johonkin tilaisuuteen. Helluntain kokemus ihan keskellä luontoa -taivas avoinna. Illalla kävin vielä vanhempieni luona. Taivaskokemus sielläkin yhteisessä rukouksessa, kun äitini otti isän väsyneen käden ja laittoi heidän kädet yhteiseen ristiin. Koin valtavaa Pyhän Hengen läsnäoloa siinäkin hetkessä. Kaunista katseltavaa. Kaksi väsynyttä kättä yhdessä -toisiaan tukien. Taivasmatkalla.

Katselin rannalla ohikiitäviä veneitä. Pikku veneessä kalastelevaa pariskuntaa. Istuivat pitkään paikallaan odottaen, josko kala nappaisi. Mieleeni tuli vuosien tai oikeastaan kymmenien vuosien takaa kesät, jolloin vietimme perheen kanssa paljon aikaa vesillä. Keskimoottorin lempeä puksutus ja kesän kiireettömyys. Olimme paljon mökillä ja muutenkin vesillä. Laiturilla löhöilyä ja uimista, josta paljon pidän. Siinä istuessa ja katsellessa olinkin yhtäkkiä elävästi vuosien takana. Hyvien muistojen keskellä. Joskus hyvät muistot ovat jopa kipeämpiä läpikäytäviä kuin huonot. Menetyshän on silloin suurempi. Aika monesti avioeron jälkeen monet käyvät vaikeat asiat läpi ensin. Mutta entäs sitten, kun kaikki se hyvä tuleekin mieleen, minkä on menettänyt. Hyväkin voi tehdä joskus kipeää. Mieleeni tuli ajatus siinä rannalla istuessa:

Katselen järvelle.

Monenlaisten veneiden kirjo.

Kiirettä.

Hiljaistakin odotusta pohjaonki kädessä.

Mieleeni tulvii monia muistoja.

Kauniita kesäpäiviä.

Kiireettömiä kalastushetkiä sillan juuressa.

Lempeitä laineita hytissä kesäyönä uneen tuudittaessa.

Kauniita  hoitavia Saimaan maisemia.

Nuotion räiskettä kalliolla illan tyyneydessä.

Miksi nyt vasta elän monia vuosia sitten elettyjä aikoja.

Miksi nyt vasta voin nauttia kaikesta siitä.

Miksi silloin en nähnyt sitä hyvää, mitä arjessakin oli.

Miksi en silloin elänyt?

Miksi elän vasta nyt?

Herra

Anna anteeksi.

Kiitä puolestani kaikkia niitä,

jotka ovat jakaneet elämää kanssani,

En itse sitä silloin jaksanut nähdä.

Sinä Herra kuitenkin näit kaiken.

Ehkä Herra silloin Sinäkin itkit niinkuin minä nyt.

Herra

Nyt haluan oppia elämään tätä paivää.

Oppia näkemään pienissäkin hetkissä kaikki hyvä.

Oppia elämään kiittäen.

Kiitos tästäkin hetkestä Herra.

Kiitos Rakkaudestasi

Kiitos, että elän nyt.

-armoa kaikki.