Viime päivät ovat olleet puhutteleva aikaa. Sataman Valon uusi tila ja uusi aika on tuonut tulessaan monia kysymyksiä, rukoiltavaa, monia taistelujakin. Työn linjauksia ollaan "päivitetty". Tiimi on vahvistunut yhteen vaikeiden päätösten kautta. Näky on koeteltu. Sataman Valo ei ole seurakunta, vaan paikka, jonne kaikki on tervetulleita. Jeesus oli niidenkin seurassa, mitä paheksuttiin. Syntisten ja toisten hylkäämien. Jospa me hitusen pystyisimme seuraamaan Vapahtajamme jalanjälkiä. Jospa saisimme Hänen mielenlaatuaan edes sinapinsiemenen verran. Että muistaisimme aina, miten paljon itse olemme saaneet anteeksi. Silloin on helpompaa armahtaa toisiakin. Sitä rukoilemme.

Sain olla alkuviikosta Iitissä kouluttamassa seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksista ja niistä toipumisesta. Mukana oli sielunhoitoterapeuteiksi valmistuvia. Täytyy sanoa, että oli yllättävän helppo olla siinä tehtävässä. Maanantai aamuna lähtiessä olin todella aralla paikalla ja jopa kaduin, että olin luvannut 10 oppituntia aiheesta. Miten saan koulutettavaa tästä aiheesta niin monta tuntia. Jumala yllätti minut monella tavalla. Aikataulu oli lähes minuutilleen sopiva. Avoimmuus kurssilaisissa yllätti. Vuorovaikutteisuus siunasi uskon meitä kaikkia. Palvelemisen helppous näin vaikean aiheen äärellä kertoi minulle, että matka voi jatkua. Pyysin nimettömänä palautetta -negatiivistakin. Sekin yllätti miten hyvänä ja tärkeänä opiskelijat olivat kokeneet päivät.

Tänään lähden Jyväskylään kouluttamaan terveydenhuollon opiskelijoita. Rukous sydämessä, että voisin olla heille myös viesti Jeesuksen rakkaudesta. Olen todella kiitollinen, että ovet myös ei uskossa olevien pariin on auennut. Jospa sielläkin kysytään uskon asioista, niinkuin monessa paikassa on käynyt. Täytyyhän sitä vastata, kun kysytään. Matka siis jatkuu, vaikka monesti on tuntunut, ettei jaksa kaiken taistelun keskellä. Monenlaiset valheelliset jutut, arvostelut, omatkin sisäiset kivut yrittävät masentaa lopettamaan kaiken palvelemisen. Kuitenkin aina Jumala armossaan antaa ilon ja rohkaisun hetkiä, että jaksaa. Jos katse olisi itsessä ja omissa mahdollisuuksissa, ei jaksaisi. Vaikealla hetkellä Jeesuksen maanpäällinen vaellus lohduttaa. Häntä yritettiin raivata pois, epäiltiin. Onko meidän vaellus täällä helppoa, jos aiomme kulkea Hänen jalanjäljissään. Omille toiveille ja omalle kiitoksen saamiselle on ollut kuoltava. Jos ei siemen kuole se ei voi tuottaa satoa sanotaan Sanassa. Saa itse vähetä ja Jumalan suuruus tulee todeksi. Siinä paikalla on hyvä olla. Suuren Jumalan huolenpidossa.

Virren 525 sanoin: Suurempi kuin sydämeni Jumalan on rakkaus. Suurempi kuin oma tahto Kutsujan on laupeus. Suurempi kuin oma into ehdottomuus mieleni -uskollisuus Jumalamme kaikkea on suurempi. Suurempi kuin epäilymme, suurempi kuin lankeemus, suurempi kuin pettymykset Jumalan on luottamus. Hän on itse kutsuessaan meihin istuttanut sen. Hän ei kadu kutsumistaan, hän on vahvuus heikkojen. Anna Kristus rohkeutta mennä maastoon tiettömään, jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään. Juuri siellä sinuun juurrun, vastuuseen viet laajempaan, taikka suostun vähimmässä uskollinen olemaan.

Hebr.12:1-3 Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.