Kävin eilen lenkillä kauniin lumisessa maastossa. Pakkasta sopivasti. Puhdas juuri satanut lumi ympärillä. Kyllä oli ihanaa! Olen viime aikoina erityisesti huolehtinut liikkumisesta ja oikeasta ruokailusta. Siihenhän Raamattukin meitä kehottaa. Miten usein olen ainakin itse laiminlyönyt temppeliä. Omaa ruumistani. Oikealla ruokavaliolla ja liikunnalla jopa muutamia kiloja on karissut ja olen saanut kaivaa kaapista numeroa pienempiä vaatteita. Olokin on ollut paljon parempi. Kerran viikossa pidän herkuttelupäivän. Jäätelöä ja muutakin herkkuja. Sohvalla löhöilyä ja lepoa. Hyvällä omallatunnolla ;)

Lenkillä mieleeni tuli Paavalin 1Kor.12:12 eteenpäin, jossa hän puhuu Kristuksen ruumiista. Tämä paikka on mielestäni hyvä vertaus ihmisruumiista siihen, miten tärkeä jokainen tehtävä on seurakunnassa. Luepa se kohta Raamatusta. Yhdellä sormella voimme painaa nappia tai koskettaa jotain, mutta koko ruumillamme voimme tehdä paljon enemmän.  Jalkojen tehtävä on eri kuin pikkurillin, käsien, tai silmien. Kaikki tehtävät ovat erilaisia, mutta kaikkia tarvitaan kokonaisuutta ajatellen. Paljon mielummin kävelen jaloilla kuin käsillä. Eli jalkojen tehtävä on eri kuin käsien. Silmien tehtävä on eri kuin suun tai korvien jne. Silti kokonaisuus ratkaisee aina. Jos yksi jäsen kärsii, kärsii koko ruumiimme. Emmekö me käykin hoitamaan koko olemuksellamme vaikka jalassamme olevaa kipeää haavaa.

Seurakunnan tehtävä minusta parhaimmillaan on tukea seurakuntalaisia ja työntekijöitä eri tehtävissä. Ei pikkuvarvas ole turha, vaan kokonaisuutta ajatellen yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin jäsenet. Ajattele jos joku jäsen ruumiissa on poissa, miten vaikea on olla ja toimia. Kokonaisuus on tärkein. Kaikkia tarvitaan. Jokainen on arvokas. Jos jalkani kipeytyy tai tulehtuu en laita sitä heti poikki ja heitä menemään, vaan pidän sitä niin tärkeänä, että teen kaikkeni hoitaakseni sitä. Itse ja lääkärit tekee kaikkensa, ettei jalka mene kuolioon, jolloin se joudutaan katkaisemaan. Sehän vaikuttaa niin paljon kokonaisuuteen. Näin Paavalikin opettaa meitä. Arvostamaan jokaista tehtävää, pitämään toista itseään parempana ja hoitamaan ja arvostamaan kaikkia ruumiin jäseniä.

Lenkillä tätä  miettiessä mieleeni tuli sydän. Ruumiimme tarvitsee sydämen elääkseen tai liikkuaksen. Mikään jäseneni ei liiku eikä toimi, jos sydän ei ole kunnossa. Jos sydämessä on häiriöitä, se vaikuttaa koko ruumiiseen. Koko elimistö voi huonosti jos sydän voi huonosti. Sydämestä lähtee elämä -verenkierto, joka ravitsee ja mahdollistaa liikkumisen ja elämisen. Jopa pikkusormen pienenkin liikkeen. Jos sydän pysähtyy, pysähtyy koko elimistö. Kaikki -koko elämä.

Kun Jeesus asuu meidän sydämessämme, hän ohjaa kaikkia jäseniämme, liikkeitämme -henkilökohtaisesti. Toimimme Hänen tahtomallaan tavalla johdatuksessa. Kristus on seurakunnan ja elämämme sydän ja pää. Nehän saa toimimaan meidät tarkoituksenmukaisesti. Hän on se viinipuu, josta oksina saamme ravinnon. Joh.15. Hän ohjaa tehtäviämme ja paikkaamme seurakunnassa. Kristuksen ruumiissa.

Miten tärkeää onkaan pitää sydämemme kunnossa. Puhtaana. Ilman katkeruutta ja loukkaantumisia. Ehkä ne on niitä rytmihäiriöitä, jotka saa voimaan huonosti. Tai happi ei oikein kulje. Ei se ole tärkeintä, mitä Sinulle tai minulle tehdään tai tapahtuu. Saammeko oikeuden. Tärkeintä on se, mitä meillä on sydämessä. Mikä on sydämemme asenne. Onko se kunnossa. Sydän on kaiken keskus. Sieltä lähtee ajatuksemme, tekomme, sanamme. Jo sydän ei ole puhdas se saastuttaa ympäristömme ja omankin elämämme.

Kaikki hyvä elämä henkilökohtaisessa elämässä ja seurakunnassa riippuu siitä, onko sydän kunnossa. Pidetään se puhtaana Jeesuksen veren kautta. Rukoillaan, ettemme loukkaantuisi, vaikka meitä loukataan. Katkeruus on myrkky, joka saastuttaa koko ruumiin. Rukoillaan anteeksiannon voimaa sydämeemme jo ennenkuin edes meiltä on sitä pyydetty.