Olen tänään laulanut Hilja Aaltosen sanoin laulua, joka aina koskettaa syvästi. Sanat puhukoon puolestaan:

 

"Kysytkö palvelushintaa, kysytkö kuinka kannattaa? Nousetko vastarintaan, ellet ajassa arvoa saa. Riittääkö että saat olla Jumalan vainiolla.

Mikä on tuonut sun tähän? Mikä on vaikutin lähtöösi sun? Riittääkö ajassa vähän, askeleet unohdetun? Riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie.

Suurta on kutsumustyötä kantaa. Suurta on hengessä palaa. Armoa kaikkensa antaa, itkeä itkunsa salaa. Kerran, kerran taivaan kodissa, kyynel, kyynel on poissa.

Riemuiten astukaa työhön, varisee vaipuvat tähkäpäät. Päivä jo painuupi yöhön. Illan hämyssä vielä näät korottaa kortta arasti hiljaa, korjata Jumalan viljaa."