Niinkuin näet kellonajasta on myöhäinen yö. Tulin juuri matalan kynnyksen illasta Sataman Valosta. Lauloin ja ylistin koko kotimatkan. Sataman Valossa -kaiken kansan olohuoneessa oli tänään vilskettä. Kuka oli humalassa, kuka ei. Kuka oli juopunut viinasta, kuka Pyhästä Hengestä. Siellä olimme yhdessä laulujen, todistusten, Sanan, rukouksen ja kahvikupposen äärellä. Jokunen kommentti tuli aina väliin, mutta olen viime aikoina oppinut olemaan säikähtämättä. Minua puhutteli se, että humalaisen kaveri -toinen humalainen tuumasi niin tosissaan; Älä kiroile. Tämä on Herran huone. Ja ilta jatkui. ;)

Tänään olen erityisesti rohkaistunut monista asioista. Parin viikon kipuilu ja taistelu on helpottanut. Tuska ja hätä -rukoustaakka mitä olen kantanut sydämellä monista asioista on muuttunutkin kiitoslauluksi, vaikkei mitään erityistä ole tapahtunut. Usko siihen, että Jumala voi on täyttänyt sydämen. Tapani Suonnon puhelu tänään oli myös merkittävä. Mitä kuuluu? Joku välittää kysellä miten jaksamme. Se kantaa. Kirkkoherra Sammelin pyyntö tänään ohimennen; Rukoile heidän illan puolesta oli rohkaiseva yhteys. Pieniä asioita, muutamia sanoja -niin kantavaa ja rakentavaa. Voi kunpa osaisikin tarttua puhelimeen oikealla hetkellä. Tai mennä vaikka jonkun luona käymään. Sanoa joku sana vaikka ohi kävellessä.

Seurakuntamme diakoniatyöntekijä Jukka on perjantain illoissa mukana. Juttelimme siinä illalla pöydän ääressä porukalla. Jukka kertoi, miten hän on ajatellut onkohan hänellä puhuttavaa. Käyttääköhän Jumala häntä jatkossa puhumisen tehtävään. Kuulosti suorastaan huvittavalle kuunnella tällaista Jumalan palvelijalta, jota Hän on käyttänyt väkevästi juuri puhumisen kautta. Jukan Sanan jakamisen kautta olen oikeastaan työni aloittanut. Monet kerrat Jumala on puhunut väkevästi juuri hänen kauttaan. Ja kuinka ollakaan, hän ei ole sitä itse edes tiennyt. Sivusta katsottuna sen on nähnyt moni. Miten moni meistä kipuilee onko ollenkaan Jumalan käytössä. Sitä olen kysellyt itsekin liian monena päivänä. Sitten joku "realisoi" tilanteen ja kertoo rohkaisuksi mitä itse ei näe. Siksi rohkaiskaamme toisiamme. Sitä tarvitsemme.

Tänään erityisesti koin valtavaa iloa olla "keskellä kansaa". Ei hiljaisessa kirkossa, vaan syntisten jopa humalaisten kanssa yhdessä. Kertomassa Jeesuksesta. Valtava ilo oli puhua Jeesuksesta. Valtava ilo välittää edes hitunen Hänen rakkauttaan niille, jotka sitä erityisesti tarvitsee. Jos ajattelen iloitsevani tilanteesta, missä olen, itsestäni tai olosuhteista, ei iloitsemisen aihetta olisi. Ilo Herrasssa on jotain muuta. Ilo siitä, mitä Hän on. Mitä Hän voi. Sitä rukoilen Sinulle rakas lukija, että voisit iloita olosuhteistasi huolimatta. Käydään kiittämään siitä, mikä ei vielä näy. Kiittämään rukousvastauksistakin. Kiittämään Jeesuksen voitosta. Kiittämään siitä, mitä Jumala on. Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme ja voimamme.

Ps.27:6  Nyt minä kohotan pääni, en pelkää vihollisiani, vaikka he saartavat minut. Minä uhraan Herralle hänen pyhäkössään, uhraan ja huudan ilosta, minä laulan ja soitan ylistystä Herralle.

1Tess.5:16-18. Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.

Ps.4:8-9. Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä. Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.