Viime aikoina luonto on hämmästyttänyt päivittäin. Kun aamulla avaan silmäni avoimesta ikkunasta näkyy lumen kaunistamia puita ja kauniin värinen taivaanranta. Matkoilla ajessa on saanut ihastella miten lumi ja pakkanen on tehny taideteosta, jota ihminen ei voi tehdä. Jumalan suurta ihmettä. Lumen alle vaipuneet puut ovat puhutelleet. Taakkoja, odotusta, eri vaiheita. Suostumista, nöyrtymistä, hiljaisuutta. Monet elämän keskellä olevat asiat ovat tulleet mieleeni luontoa katsellessa. Jopa kaiken kauneus keskellä vaivuttavia taakkoja. Suostumista aikaan ja sen hetken tilanteeseen.

Olen meittinyt elämäämme. Odottamista. Ensi odotetaan että lapsi saa alkunsa. Sitten odotetaan sen syntymää. Pian odotetaan ensimmäistä hymyä, hammasta, jokellusta. Mikä on ensimmäinen sana. Ensimmäistä askelta, pyörällä ajon oppimista jne. Kohta jo odotetaan hoitopaikkaan menoa. Pian kouluun menoa. Sitten rippikoulua. Täysi-ikäiseksi tuloa. Ajokorttia. Koulutusta. Seurustelukumppania. Häitä. Lapsia. Uutta asuntoa. Työpaikkaa. Uusia ystäviä. Kesää. Talvea. Joulua. Juhannusta. Vanhaksi tullessa eläkkeelle jäämistä. Lapsenlapsia. Joskus jopa sitä, että elämätilanne korjaantuisi. Terveyttä. Tai ystävän tapaamista, lapsen vierailua. Odotetaan illalla tulevia kymppiuutisia tai jotain hyvää ohjelmaa. Lehteä aamulla. Jos sitten ei ole muuta odotettavaa, niin odotetaanpa sitten vaikka lottovoittoa, että voitais tehdä mitä halutaan ;) Eikö totta elämässämme. Elämä on aina vaan odottamista. Se taitaakin olla suurimpia elämäntehtäviämme. Mietipä mitä tänään odotat?

Odotukseen kätkeytyy joskus pettymystäkin tähän hetkeen. Sokeutta nähdä kivun tai toiveiden takia tämän päivän hetki. Tyytymättömyyttä elämään -toivetta jostain paremmasta. Toivetta päästä irti nykyisestä tilanteesta johonkin uuteen. Eikö totta. Odottaminen on myös hyvin raskastakin. Ikäänkuin lumen taakka oksilla painamassa. Jonakin päivänä oksiltakin lumi karisee ja keväällä jopa sulaa. Meillä ihmisilläkin on eri vaiheita. Raskaan taakan painamia aikoja on odotuksessa -jopa hiljaisuudessa. On myös kevyempiä hetkiä milloin ikäänkuin lehti saa puhjeta ja kukka kukkaan. Maanviljelijä siemenen kylväessään odottaa kärsivällisesti ja kerran sieltä nousee uusi kasvu. Ei hän kurkistele, miten siemen jaksaa, vaan luottaen odottaa. Ajallaan kaikki tapahtuu.

Miten monella on jokapäiväinen tarve olemassa ja silti lottovoittoa kaivataan. Miten pienikin hetki arjessa voi olla arvokas ja odottaen parempaa emme näe tämän hetken hyvyyttä. Odottamisen teema on ollut minulle suurinta koulutusta. Olen ollut monessa asiassa malttamaton ihminen, joka haluaisi asioiden tapahtuvan nopeastikin. Siksi en enää uskalla rukoilla Herralta kärsivällisyyttä ;) Olen enemmänkin nykyään opetellut rukoilemaan, että näkisin tämän päivän hetket. Että osaisin kiittää niistä ja luottaa siihen, että Jumala antaa kaiken ajallaan. Hän ei myöhästy. Olen rukoillut sitä, että osaisin sanoa oikeat sanat tänään, eikä huomenna tai joskus. Viime kuukausien aikana olen monille ystäville kiittänyt yhteisistä hyvistä hetkistä. Sanonut miten heitä rakastan. Tänään voin kiittää siitä, että olen kauniissa kodissa. Kynttilät palaa pöydällä. Ystävä kävi kylässä. Hetki hänen kanssaan oli arvokas. Se ei ollut huomenna vaan tänään. Tulppaanikimppu pöydällä -viikon kuluttua jo lakastunut. Siksi kiitän siitä tänään ja iloitsen siitä. Pidän kukista.

Jeesus käyttää Joh.16:21-22 kuvaa synnyttävästä naisesta osoittaakseen, että murhe voi kääntyä iloksi. Ensin tuska on ankara, mutta pian se muuttuu suureksi iloksi. Ilo on niin suuri, että lyhyt ahdistus jopa pian unohtuu kokonaan. Samalla tavoin usein on odottamisessa. Aina se ei ole iloista odottamista. Tunnemme jopa tuskaa. Väsymme kun mitään ei tapahdu. Luovumme ja jopa suremme. Ehkä Jumala haluaakin meidät siihen. Väsymme jopa omiin haaveisiimmekin. Silloin Hän pääsee vaikuttamaan elämäämme. Usein ihminen, joka on lakannut odottamasta -luopuu jo asiasta saa yllättäen huomata vastauksen tulleen. Kunnia menee silloin Jumalalle eikä meidän suuriin ponnistuksiin tai edes rukouksiin. Haluan siunata Sinua odottaja näkemään tämän päivän arjessa kaikki hyvät pienetkin asiat ja elämään hetken ilman odotusta. Ei mitään positiivista ajattelua, vaan kiitosta Jumalalle, koska on niin paljon kiittämistäkin. Edes yksi kiitos päivässä. Odota Herraa. Lepää Hänen läsnäolonsa rakkaudessa. Tapahtumaasi käsitellään. Sinut ja minut on tarkoitettu elämään hetki ja päivä kerrallaan. Kullekin päivälle riittää omat murheensa ja omat ilonsa. Elämä on juuri nyt. Ei hukata sitä ;) Kuitenkin -haaveillakin saamme.

Joh.16:21-22. Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan. Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.