Kuhmoisiin Vaasasta ajaessa aavat maisemat hoitivat ja puhuttelivat. Miten usein koemme olevamme pienissä piireissä ja ahtaissa paikoissa. Ei vain inhimillisesti, vaan muutenkin. Mieleeni laskeutui Jabesin rukous 1Aik.4:10. Ja Jabes huusi Israelin Jumalaa, sanoen: "Jospa sinä siunaisit minua ja laajentaisit minun alueeni; jospa sinun kätesi olisi minun kanssani ja sinä varjelisit pahasta, niin että minä pääsisin kipuja kärsimästä!" Ja Jumala antoi hänen pyyntönsä toteutua.

Kuhmoisissa alkoi illat särkyneille. Viereisellä paikkakunnalla nuorisotyöntekijä aloitti illat pari vuotta sitten, jotka ovat nyt budjetoitu uutena työmuotona seurakuntaan. On ihanaa nähdä, miten Jumala on puhunut ja avaa särkyneille kirkkojen ja rukoushuoneiden ovia. Aina niissä illoissa on odotettua enemmän väkeä. Niissä illoissa ihminen on ihmiselle ja yhteys on käsin kosketeltavaa. Jos koet, että paikkakunnallasi olisi hyvä olla tällaisia iltoja voin tulla ensimmäiseen iltaan mukaan rohkaisuksi. Soita vaan rohkeasti jos koet niin. Tulen mielelläni käynnistämään iltoja.

Ajoin Kuhmoisista illalla Jyväskylään yöksi. Palaveri erään vastuutiimin kanssa vielä edessä sunnuntaina. Reissuun lähtiessä oli tyhjä olo ja reissun loppuessa oli tyhjä olo. Sain rukoilla kaikkien niiden puolesta, jotka olivat illoissa ja joiden puolesta sain rukoilla. Mieleeni tuli Raamatusta Luuk.17:9-10. Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: 'Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'

Tänään sain käydä Jyväskylässä ehtoollispöydässäkin. Se on tärkeää. Joskus kyllä kaipaa oman seurakunnan ehtoollispöytää, mutta usein olen matkoilla sunnuntaisin ja käyn siellä yhteisessä pöydässä. Jumala tietää ja näkee tämänkin asian. Ehtoollisessa olemme Jumalan kasvojen edessä henkilökohtaisesti. Yhteys kuitenkin tänäänkin hoiti. Matkamittari näytti 1188km kun äsken Jyväskylän palaverin jälkeen ajoin kotiin. Ja usko vaan -virkistyneenä. Palvelua ei tarvitse enää punnertaa tai ajatella onko onnistunut vai epäonnistunut. Ei sillä ole väliä. Meistä ja meidän vajavuuksistamme huolimatta Jumala voi toimiakin. Siitä tietoisuudesta on tullut lepo ja rauha palvelutehtävään.

Jeesus sanoo:Matt.11:28-30. Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."

Nyt alkaa taas arki Savonlinnassa. Sataman Valon käytännön puurtaminen jatkuu. Seurakunnan tehtävät odottaa. Olavinlinnan pääsiäistapahtuman organisointi alkaa. On taas hyvä olla täällä omalla paikkakunnalla. Juhlatkin täällä on helmikuussa kun Sataman Valo taas avataan