Vuonna 2000 kun poikani sairastui vakavasti sain elää todeksi Jeesuksen opettaman rukouksen tätä kohtaa. Olen aina ollut turvattomuuteni ja monien kipujeni takia suorittaja. Nyt ihmettelen, miten kaikessa elämän myrsyssä olenkaan pystynyt olemaan sairaalassa työssä hoitamassa muita kun itse sitä olisin tarvinnut. Kun elämä riisui asia kerrallaan pojan sairastuminen oli vaikeimpia asioita. Joskus joku oli sanonut minulle, että joudut luopumaan lapsistasikin. Muistan, miten raivostuin. En koskaan! Nyt ymmärrän syvemmin mitä tuo uskova ystäväni tarkoitti.

Tajusin, etten voi lastani parantaa enkä auttaa ja oli kokonaan turvauduttava Jumalaan. Samalla ymmärsin Jumalan mielen; Hän pitää minusta ja lähimmäisistäni huolta. Hän haluaa hyvää elämälleni. Hänellä on rauhan eikä turmion ajatukset, Hän antaa tulevaisuuden ja toivon, niinkuin Raamattu opettaa. Äsken kolusin siivouspäivänä kaappejani. Ihania kirjeitä ja viestejä ystäviltä KRS:n työni ajoilta. Valtava kiitollisuus heistä ja siitä ajasta. Erään ystävän viesti; "Kärsimyksessä ihminen tajuaa avuttomuutensa, antaa hallintavallan Jumalalle ja kun ei ole enää mitään menetettävää, on saaja. Ja tätä Jumala meissä kaipaa". Näiden vuosien aikana on saanut kokea juuri tätä. Löytääkseen yllättäen levon siinä, misssä ei ole mitään muuta kuin tietoisuus Jumalan huolenpidosta ja rakkaudesta. On taivallista luovuttaa huolensa ja jopa työnsä Jumalalle, koska kaikki on Hänen. Kaikki, koko elämä on vain suurta lahjaa ja armoa.

"Kun ihminen kokee epäonnistuneensa perusteellisesti ja uskoo jo menettäneensä kaiken, Jumala saattaa nähdä suurten mahdollisuuksien vasta avautuneen. Nöyryytetyssä ihmisessä Jumala näkee suuret mahdollisuudet. Älä siksi koskaan menetä toivoasi vastoinkäymisten kohdatessa. Edessäsi saattaa olla suuria siunauksia". Sain eräältä ystävältä lohduttamaan vaikeassa tilanteessa. Uskon, että todellinen näyryys ei ole ihmisten edessä nöyristelyä, vaan syvää tietoisuutta, mitä ihminen on suuren Jumalan edessä. Jumalan nöyryyttäminen ei ole alistamista, vaan rakkaudessaan Hän laittaa  meidät paikalle, jossa kaikki inhimilliset mahdollisuudet loppuu ja Hänen mahdollisuutensa saa alkaa. Joskus elämämme konkurssi on myös toisten takia, Jos itse tietääkin, että kaikki on Jumalan armoa, niin onhan se Jumalalle kunniaksi kun sen tajuaa muutkin ;)  Siksi, jos olet koulussa, jossa elsämästäsi viedään omat mahdollisuudet, kiitä hiljaisuudessa Jumalaa. Hänellä saattaa olla kohdallesi suunnitelma, joka voi aueta luopumisen kautta. Odota Hänen vastaustaan.

Minulla on ihana poika ja tyttö. Edelleen. Mutta nyt ymmärrän heidän olevan vain lahjaa. Ei Jumalalle asioiden luovuttaminen tarkoita, etteikö asiat elämääsi jäisi. Mutta, että Jumala saa johdattaa elämääsi, hän pyytää Sinua heittämään kaikki murheesi Hänen kannettavakseen, sillä Hän pitää Sinusta huolen. Elämänsä luovuttaminen kokonaan Jumalan käsiin on se joka antaa levon. Ieksen, joka on helppo kantaa. Siksi älä pelkää! Hilja Aaltosen runon sanoin: "Lapsonen, taakkas on lahja vain rakkauden. Ristis on voima, mi kantaa sun, etehen istuimen kirkastetun. Kiittäen ristiäs kanna, uupua Herra ei anna!"